Ei kannata uskoa kaikkea mitä ajattelee

”Ei kannata uskoa kaikkea mitä ajattelee.” Törmäsin tähän ajatukseen ensimmäisen kerran parikymmentä vuotta sitten. Muistan sen hämmennyksen tunteen. Mihin minä sitten luotan, jollen itseeni ja omiin ajatuksiini? Minähän tiedän, kuinka asioiden tulisi olla. Minähän tiedän, mikä tässä bisneksessa toimii. Minähän tiedän, mikä on totta. Vai tiedänkö?

Se, mihin uskomme, muodostaa viitekehyksen tai silmälasit sille, miten koemme elämämme. Meillä kaikilla on omanlaisensa uskomusten järjestelmä. Osa on meitä tukevia (”löydämme kyllä ratkaisun yhdessä kokeilemalla”), neutraaleja (”punainen ei ole minun värini”) tai haittaavia (”en kykene oppimaan uusia asioita”). Tämän järjestelmämme kautta tarkastelemme maailmaa ja itseämme. Uskomusjärjestelmämme myös suodattaa sitä, mitä havaitsemme – keräämme tiedostamattamme informaatiota, joka tukee uskomuksiamme.

Ajatuksen nopeuden tulkitsemme varmuudeksi sen oikeellisuudesta. Nopeus kertoo kuitenkin eniten siitä, että tätä polkua on tallattu niin paljon, että (se sama vanha) ajatus puikahtaa siitä helposti.

Elämme ympäristössä, jossa tarvitaan kykyä ohjata itseä ja toimia yhdessä uutta luoden entistä moninaisemmissa verkostoissa. Meihin on myös sisäänrakennettu halu kasvaa ja kehittyä. Jatkuva muutos ympärillä ja sisäinen halu kehittyä synnyttävät yhdessä uudistumisen paineen niin yksilölle kuin yrityksellekin.

Uudistumisen ja varsinaisen työmme väline on ajattelu. Ajattelun laatu vaikuttaa suoraan tekemisemme laatuun. Kannattaa siis kiinnittää huomiota siihen, millaiset uskomukset mieltä pyörittävät ja millaisia tuotoksia mieli meille antaa työnteon evääksi.  Tuemmeko vai haittaammeko omaa kehittymistämme?

Millaiset uskomukset virittävät yhteistyötämme? Onko kaikki vaikeaa vai eikö mikään ole mahdotonta? Mitä hokemaa toistamme päivästä toiseen? Mistä tiedämme, että se on totta? Mikä kertoo muuta?

Hyvää on enemmän kuin huomaamme

Tutkimusten mukaan tulkitsemme muiden ihmisten aikomukset ja piirteet todennäköisemmin kielteisinä kuin myönteisinä. Kielteinen tieto kiinnittää huomiomme myönteistä tehokkaammin – karmiva lööppi myy lehteä paremmin kuin iloinen uutinen tavallisesta elämästä. Muistamme myös kielteiset tapahtumat huomattavasti paremmin kuin myönteiset.  Tämä ns. kielteinen havaintoharha on meille erityisen vahingollinen nykyisessä muuttuvassa ympäristössä, jossa uuden tiedon omaksuminen ja vuorovaikutuksessa oppiminen on elintärkeää.

Negatiivisuutemme kaventaa myös toiminnan ja ajattelun vaihtoehtojen näkemistä sekä kykyämme ajatella ja toimia yhdessä muiden kanssa. Hyvää on siis enemmän kuin automaattisesti havaitsemme. Näin ollen meidän kannattaa suunnata tietoisesti huomiota positiiviseen.

Tietämättömyyden taito uudistaa ajattelua

Ajattelun laatua voimme parantaa harjoittelemalla tietämättömyyden taitoa. Taidon avaimia ovat avoin mieli ja kuuntelu – aito, myönteinen uteliaisuus niin itseä kuin muitakin kohtaan. Kysyminen ilman oletusta oikeasta vastauksesta.

Tietämättömyyden taitoa kasvattamalla meillä on mahdollisuus löytää reittejä, joiden avulla voimme kasvaa ja uudistua. Tietämättömyyteen heittäytymiseen liittyy läheisesti myös usko siihen, että ratkaisu löytyy kyllä. Joskus prosessi voi aiheuttaa hetkellistä ahdistusta, mutta keskeneräisyyden sietäminen auttaa systeemistä uskomusjärjestelmäämme liikahtamaan uuteen asentoon ja kehittää sen joustavuutta. Sillä olennaista on se, mikä palvelee meitä tässä tilanteessa. Objektiivista, täydellistä ja lopullista optimitilaa ei taida olla.

Me tarvitsemme toisiamme enemmän kuin tajuamme – myös tietämättömyyden taidossa. Uskommeko, että muutos on mahdollinen ja että olemme kykeneviä tekemään tarvittavan työn?

Eväitä laadukkaaseen ajatteluun

Jos haluat esimerkkejä uskomusten vaikutuksesta ja mainiota pohdintaa napakassa paketissa suosittelen Annamari Heikkilän ja Saku Tuomisen kirjaa “Uskonko”. Harjoituksia ja mielenfilosofiaa tarjoilee Metsäalan Johtamisakatemiassakin luennoinut filosofi Lauri Järvilehto kirjassaan “Tee itsestäsi mestariajattelija”. Järeää tietoa saat Nobel-palkitun ekonomistin Daniel Kahnemanin kirjasta “Thinking, fast and slow”.

 

Tuija Tähtinen
MMM, yritysvalmentaja
www.valmennuksenvire.fi