Elävä metsäsuhde muutti museo(o)n

Syksyllä 2014 Museovirasto pyysi meitä lustolaisia listaamaan metsään liittyvää aineetonta kulttuuriperintöä, ihmisten arjessa läsnä olevaa elävää perintöä. Tehtävä liittyi Unescon aineettoman kulttuuriperinnön sopimuksen toimeenpanoon, joka oli juuri alkanut Suomessa. Metsä nähtiin elävän perinnön jaottelussa osana luontoon ja maailmankaikkeuteen liittyvää tietoa ja käytäntöjä.

Aloimme siis listata lukemattomia metsään liittyviä ilmiöitä, kuten kesämökkeily, retkeily, metsästys, marjastus, metsätalous, metsäleikit, sanonnat, paikannimistö, taide, metsän henkiset merkitykset, metsien ja puun käyttöön liittyvät työtaidot, erätaidot, yhteiskunnallinen metsäkeskustelu… Metsä liittyy Suomessa melkein kaikkeen, ulottuvuuksia on lähes loputtomasti. Mikä tässä on olennaista, keskeistä tai erityisen merkityksellistä?

Kaikesta listatusta muodostuikin yksi suuri kokonaisuus, suomalainen metsäsuhde. Se on tekemistä, arvoja, käsityksiä, mielipiteitä, kielenkäyttöä, taitoja, taloutta – ja monenlaista metsähyvinvointia. Päädyimmekin ilmoittamaan Elävän perinnön wikiluetteloon nimenomaan suomalaisen metsäsuhteen. Vertaistukea tälle päätökselle saimme metsäalalta laajasti, kun mm. Suomen Metsäyhdistys, Metsäteho, Suomen Partiolaiset, Metsäteollisuus ry., Metsä Group, Stora Enso, Metsämiesten Säätiö, Metsäkeskus ja MTK ilmoittautuivat mukaan.

Metsäsuhde antaa näkökulman tulevaisuuteen

Lusto on valtakunnallinen metsäkulttuurin erikoismuseo. Olemme kiinnostuneita ihmisen ja metsän vuorovaikutuksesta ennen, nyt ja tulevaisuudessa. Kun puhumme metsähistoriasta, jota museokokoelmamme pitkälti heijastavat, katsomme taaksepäin. Metsäkulttuuri, yksilöiden ja yhteisöjen metsiin liittyvät ja sosiaalisessa yhteydessä jakamat toimintatavat, käytännöt, käsitykset, merkitykset ja arvot, siis ihmisen erilaiset suhteet metsään, tuo keskustelun myös tähän päivään. Vasta metsäsuhde elävänä perintönä suuntaa selkeästi tulevaisuuteen – sen ovat sidosryhmämmekin huomanneet.

Lustossa aloimme pohtia museon tehtävää uudelleen metsäsuhdeajattelun pohjalta. Suomen Metsämuseosäätiön sääntömääräinen tehtävä on edistää valtakunnallista metsäalan museaalista tallennus-, tutkimus-, kokoelma-, näyttely- ja julkaisutoimintaa. Pitäisikö meidän pikemminkin ilmaista asia niin, että tallennamme, tutkimme ja edistämme suomalaista metsäsuhdetta, sen vahvistumista ja ilmenemismuotoja?

Metsäsuhde on aivan omanlaisensa ympäristösuhde. Kun kysyimme metsäalan toimijoilta Metsäsuhteiden kenttä -kartoituksen yhteydessä syksyllä 2016, miten he ymmärtävät metsäsuhteen, kävi ilmi, ettei metsäsuhde ole vain luontosuhteen alalaji vaan paljon enemmän. Metsäsuhde on yksilön, yhteisön ja metsän vuorovaikutuksen kokonaisuus, osa henkilökohtaista ympäristösuhdetta ja identiteettiä. Metsäsuhteessa on luontosuhteesta poikkeavia ulottuvuuksia, kuten työn ja talouden näkökulmat.

Metsän merkityksen ymmärtäminen avaa syvällisemmän suhteen omaan työhön

Metsämiesten Säätiön rahoittamassa, metsäalalle suunnatussa Juurta jaksain -työhyvinvointihankkeessa suunnittelimme 2014–2016 erilaisia työhyvinvointia lisääviä uusia, Luston erityisosaamiseen perustuvia museopalveluita. Näistä yksi oli Minä metsässä -metsäsuhdetyöpaja, jossa metsäalalla työskentelevät pohtivat ryhmissä omaa metsäsuhdettaan.

Tavoitteena oli tulla tietoisemmaksi metsän merkityksistä itselle, mutta myös laajemmin omalle alalle, suomalaiselle yhteiskunnalle ja kulttuurille. Metsäalalla työskentelevillä on harvoin tilaisuuksia pohtia syvällisemmin yhdessä suhteitaan työnsä kohteeseen.

Työpajaan osallistuminen koettiin palautteen perusteella terapeuttiseksi, innostavaksi, elämykselliseksi, jännittäväksi, virkistäväksi, voimauttavaksi ja kehittäväksi. Joku sanoi saaneensa uusia ideoita työelämään, toinen voimaa arkeen, kolmas uusia kontakteja ja ajatuksia esimiestyöhön.

”Sain hyvän mielen ja vahvistusta siitä, että meillä kaikilla on oikeus omaan metsäsuhteeseen.”

”Oman metsäsuhteen tunnistaminen auttaa kohtaamaan mahdollisesti erilaisella metsäsuhteella varustettuja ihmisiä ja luomaan rakentavaa keskustelua ja ajatusten vaihtoa.”

Metsät ovat luonnonvara ja paikka, jolla on aina ollut mahdollisuus tukea objektiivista ja subjektiivista hyvinvointia, toisin sanoen edistää sekä vaurautta ja terveyttä että ihmisen kokemuksia hyvinvoinnista.

Puolenkymmenen metsäsuhdetyöpajan jälkeen olemme vakuuttuneita siitä, että elävä metsäsuhde ja sen pohtiminen voivat auttaa metsäalalla työskenteleviä löytämään työnsä merkityksiä, vahvistamaan ammatti-identiteettiään, käymään moniarvoista keskustelua ja inspiroitumaan työelämässä.

Niin kävi myös meille.

 

Kirjoittajat:

Reetta Karhunkorva
vt. näyttelypäällikkö, FM
Leena Paaskoski

kokoelmapäällikkö, dos.,
Lusto – Suomen Metsämuseo

Lue lisää

Hankkeen kautta synnytetyt Luston palvelut ja paketit (Työn kartta ja kompassi, Minä metsässä -metsäsuhdetyöpaja, Metsän kauneus, Metsänpeitto)

Lue Juurta jaksain -hankkeesta