Hyvä työ tuo tuottavuutta

Hyvä työ. Miltä se tuntuisi? Mitä asioita se sisältäisi?

Hauskin työpaikkani oli uimarannan rantavahtina. Kokemuksellisesti mielenkiintoisimman vuoden tein töitä saksalaisessa vakuutusagentuurissa. Näkyvintä työnjälkeä syntyy taimikkoa raivatessani. Toisaalta sisällöltään ja merkitykseltään antoisinta työtä tunnen tekeväni nyt työntutkijana, missä työntekijää osallistavalla työntutkimuksella kehitämme työtehtävien ja prosessien sujuvuutta, ergonomisuutta ja turvallisuutta. Kaikissa kokemissani työpaikoissa on ollut sekä rutiinitöitä että kehittämistehtäviä, tosin varsin eri mittasuhteissa ja vaikeusasteeltaan vaihtelevasti.

Hyvä työ voi monelle merkitä nousemista Maslow’n tarvehierarkian korkeimmalle eli itsensä toteuttamisen tasolle. Työssä ei silloin tarvitse kiinnittää huomiota alempien tarvehierarkiatasojen, kuten fysiologisten (ruoka, juoma, lämpö, ilma), turvallisuuden tai yhteenkuuluvuuden (rakkauden), tarpeista huolehtimiseen.

Ylimmällä tasolla voidaan hioa strategiaa ja tiimin yhteenkuuluvuuden tunnetta tai suunnitella uraputken leveyttä ja pituutta. Asiantuntijana siistissä sisätyössä usein näin onkin, mutta edelleen suurin osa työtehtävistä Suomessa vaatii perusturvallisuuden ja -terveellisyyden suunnittelua. Etenkin ääriolosuhteissa työskentelevät metsä- tai raskasmetallialantyöntekijät tietävät, mikä merkitys on suojavarusteilla, ravinnolla ja pukeutumisella.

Maslown tarvehierakia
Maslow’n tarvehierarkia
Tuottavuutta suunnittelemalla

Mitä hyvältä työltä edellytetään ja mitä hyvän työn pitäisi sisältää?

Teknologiahuumassa ja koneinvestointeja laskiessa voi unohtua, että ihminen on edelleen tuotantotoiminnan tärkein resurssi. Työnantajalla on vastuu pitää huolta työnteon edellytyksistä ja tarkistaa, saako työntekijä tarvitsemansa tuen, opastuksen, välineet ja olosuhteet myös muuttuneessa työtehtävässä. Ihmisen työn tuottavuutta pystytään kehittämään tekemällä työstä työntekijälle mielekkäämpää, sujuvampaa, terveellisempää ja turvallisempaa.

Hyvän työn periaatteita on opetettu työn kehittäjille ja -tutkijoille sekä ergonomia-asiantuntijoille. Ergonomia (ergo = työ, nomos=luonnonlait) on tietoa, miten ihmisen fyysinen ja psyykkinen toiminta voidaan ottaa huomioon, kun pyritään sopeuttamaan työ, työvälineet, työn organisointi ja työympäristö ihmisen työnteon parhaaksi.

Hyvä työ muodostaa sisällöltään ja rakenteeltaan ehjän kokonaisuuden, ja siinä on eritasoisia suorituksia niin aivoille, aisteille kuin käsille. Hyvän työn periaatteilla on tarkoitus auttaa suunnittelemaan työ ihmistä ja ihmisen psyykkistä perusrakennetta ajatellen.

Hyvässä työssä:

  • työntekijöiden kokemus, kyvyt ja taidot otetaan huomioon
  • tehtävä muodostaa mielekkään kokonaisuuden, jolla on selvä alku ja loppu, ja siihen kuuluu niin valmistelua, tekemistä kuin arviointiakin
  • työntekijä näkee työnsä edistävän merkittävästi koko työjärjestelmän toimintaa
  • tehtävissä voidaan käyttää erilaisia taitoja ja kykyjä, ja työssä on sopivassa suhteessa
    • rutiinitoimintaa, joka ei vaadi tietoista harkintaa
    • työhön liittyvien perussääntöjen soveltamista
    • tietojen yhdistelyä, harkintaa ja itsenäistä päätösten tekemistä
  • työntekijällä on sopiva määrä itsenäisyyttä ja vapautta; hän voi valita erilaisten suoritustapojen väliltä ja vaikuttaa suoritusten järjestykseen ja työtahtiin
  • työntekijä saa riittävästi palautetta työsuorituksestaan
  • työntekijällä on mahdollisuus käyttää ja kehittää taitojaan ja oppia uutta
  • työ ei ole yli- eikä alikuormittavaa, se ei johda tarpeettomaan tai liialliseen kuormittumiseen, väsymykseen tai virheisiin
  • työ ei ole toistuvaa, se ei johda fyysisiin vaivoihin eikä yksitoikkoisuuden tunteeseen, kyllästymiseen, ikävystymiseen tai tyytymättömyyteen
  • työssä on mahdollisuus sosiaalisiin ja työn vaatimiin kontakteihin.

Tehtäisiinkö työstä ihmisen mittainen?


Kirjoittaja:

Annikki Pere
asiantuntija
TTS Työtehoseura, Tutkimus ja kehittäminen

Viitteet

Maslow, Abraham H. 1943. A Theory of Human Motivation. Psychological Review, nro 50(4), s. 370–396.
Launis, M. & Lehtelä, J. 2011. Ergonomia. Työterveyslaitos, Tampere. 406 s.
Työjärjestelmäsuunnittelun ergonomiset periaatteet. ISO 6385:2004