Johtamisessa pitää hahmottaa Iso Kuva ja juontaa siitä oman vastuualueensa tavoite. Lähteä siitä, mitkä ovat resurssit – oma porukka pitää tuntea hyvin. Heille tulee välittää tuo Iso Kuva ja oman vastuualueen rooli sen saavuttamiseksi.
Ja sitten vain antaa mennä.
Ihminen voimavaroineen on joustavuudessaan äärimmäisen kiinnostava. Jokaisessa meissä on mahdollisuuksia hyvän normisuorituksen ylittämiseen; monien kohdalla se huikea taso voi olla 10 tai 20 % plussaa, joidenkin kohdalla voi olla paljonkin enemmän. Nuo luvut eivät ole tosin oleellisia. Tärkeätä on etumerkki, koska jokaisessa meissä piilee myös alisuorittamisen riski. Tämän hetken tähti saattaa toisissa oloissa mennä lukkoon; ei saa voimavarojaan irti, kokee turhautumista, ei vaan synkkaa.
Jotkut sanovat, että työssä on oltava kivaa. Toiset, että pääsee toteuttamaan itseään. Tai että voi työskennellä isomman asian hyväksi.
Joka tapauksessa työ on niin merkittävä osa elämää ja ajankäyttöä, että olisi merkillistä, jollemme pyrkisi siinä lähes puolikkaassa arjen valveillaoloajasta elämään kuten vapaa-ajalla: pakollisten rutiinien ohella tekemään myös jotain mielekästä, jotain joka toteuttaa ideaa omasta itsestä, jotain jonka uskoo kantavan pitkälle.
On ihana nähdä nuoria ja vanhempiakin, joilla on nälkää tehdä uutta ja jättää oma kädenjälkensä. Silloin esimiehellä on vaativa haaste: Normaalien palkitsemiskeinojen (palkka, asema, muut työedut, viihtyvyys) lisäksi esimies voi ruokkia työntekijän motivaatiota ja hyödyntää sitä. Se on kuin päästäisi leijan ilmaan suuren mäen rinteeltä ja sitten vain antaa mennä.
On myös hieno nähdä muutosta työntekijöissä, joihin on alkanut tarttua urautuneen puurtajan leimaa. Johtaja laitetaan peilin eteen: olisiko johtamisessa tai työympäristössä korjattavaa? Joku pienikin muutos – ja asiat voivat naksahtaa paikalleen: esimies huomaa, että hei, minähän saan purettua omaa taakkaani hänelle enemmän. Tuloksena asiat tulevat fiksummin tehtyä kuin jos esimies itse olisi ne koittanut ratkaista. Työntekijällä menee paremmin. Hän on saanut vastuuta, jonka osaa hoitaa.
Mitä tämä vaatii? Hyvää tiimihenkeä ja sitä, että esimies tuntee väkensä (ja itsensä!). Johtajalta tämä vaatii moniottelijan asennetta; kykyä antaa vastuuta ja luottamusta. Halua nauttia siitä, että alainen tulee rinnalle ja ohikin. Hyvää seurantaa ja palautetta. Ja myös valmiutta heittäytyä tiimiläisen tueksi. Sillä yllätyksiä tulee. Kun työntekijä pistää parastaan saattaa hän päätyä ongelmiin, jotka ovat isompia kuin mihin hänen kokemuksensa antaa eväät. Delegointikaan ei aina mene nappiin ja tavoitteen asetanta voi muuttua.
Silloin johtajan on oltava lähellä ja pystyttävä tarvittaessa avaamaan pullonkauloja – mutta ei liian varhain! – ja miettiä resurssointia uusiksi. Ettei tule jaksamisen kanssa ongelmia.
Jos johtaja pystyy ottamaan tämän huomioon, ja kanavoimaan itse kunkin henkilökohtaisia motivaatiotekijöitä koko työyhteisön voimavaraksi, voidaan johtamisella saada aikaan huikeita tuloksia niin suoritteissa, työn laadussa kuin työhyvinvoinnissakin. Tavoitteet saavutetaan, jopa ylitetään.
Tavoitteen asemointikin voi muuttua, kun uskaltaa jakaa vastuuta ja luottaa. Miksi tyytyä tähän, kun samalla saadaan tehtyä vielä parempaa tai enemmän? Jos johtaja määrittelisi kaiken itse, samaan ei päästäisi.
Johtajana on tavallaan kiitollisessa tilanteessa: On isot vastuut, mutta niiden hoitamiseen kymmenet tai viidetkymmenet aivot. Luojan lykky, ettei tätä kaikkea tarvitse ratkaista yksin! Riittää, kun pystyn hahmottamaan tavoitteen, tai sen maalin – joskus vähän hämärästikin. Sparraan asiaa porukan kanssa, huolehdin, että perusvastuut ovat selkeät, omat roolit ja mandaatit selvillä. Ja sitten vain antaa mennä.
Juha Mäkinen
Viestintäjohtaja
Metsähallitus
Mäkinen osallistui Metsäalan Johtamisakatemian kurssille 3.