Joko konmaritit ajattelusi?

”Aivoissamme on ankkurivinouma”, kirjoittaa aivotutkija Minna Huotilainen uudessa Tunne aivosi -kirjassaan. Ankkurivinouma estää meitä muuttamasta ajatteluamme, vaikka eteemme lyötäisiin pöydällinen kovia faktoja. Ankkurivinouma saa minut sovittamaan uutta tietoa vanhan ajatteluni mukaiseksi, vaikka väkisin, jos tieto ei suoraan istu ajatteluuni. Samalla se kangistaa minut toimimaan vanhojen tapojeni mukaan. Mitä silloin menetän? Miten tunnistan oman ankkurivinoumani? Haluaisinko siitä pois? Mitä silloin saavuttaisin?

Ankkurivinouma saa minut sovittamaan uutta tietoa vanhan ajatteluni mukaiseksi, vaikka väkisin, jos tieto ei suoraan istu ajatteluuni.

 

Pääsen ulos ankkurivinoumasta, kun tunnistan jumittavani vanhaan ajatukseeni ja selvitän myös jumitukseni syyn. Helposti sanottu, mutta toteuttaminen on paljon vaikeampaa… Joudun pysähtymään ja miettimään, miksi ajattelen niin kuin ajattelen. Joudun miettimään, pohjautuuko vanha ajatteluni oikeasti päteviin faktoihin vai johonkin ihan muuhun.

Olenko niin tottunut ajattelemaan tietyllä tavalla, että en oikein haluaisi luopua siitä? Pelkäänkö, että uusi tapa ajatella on jotenkin vaikeaa tai työlästä? Pelkäänkö muiden suhtautumista, jos en toistakaan omaa vanhaa kaavaani? Tuntuuko uusista ajatuksista selvän ottaminen hankalalta? Tuntuuko oman ajattelun kehittäminen vaaralliselta, kun ei tiedä, mihin se saattaa johtaa? Huomaanko miettiä myös, mitä hyötyisin ajatteluni tuulettamisesta?

Huomaanko miettiä myös, mitä hyötyisin ajatteluni tuulettamisesta?

 

Ankkurivinouma ja tunnesiteiden muodostuminen omaan tehtyyn työhön on varmasti myös yksi syy, miksi usein on hyvin vaikeaa luopua vanhasta tai perinteisestä tekemisestä työssä.  Onhan siihen tullut laitettua paljon energiaa ja nähty usein paljon vaivaa sen eteen. On myös saavutettu jotain ja päästy nauttimaan tehdystä työstä. Tekeminen on ollut tärkeää.

Eteen tulee kuitenkin koko ajan uusia tehtäviä, joita pitäisi pystyä tekemään. Koko ajan tulee myös paljon uusia asioita, joita pitäisi oppia. Välillä saattaa tuntua, että hautaudumme vyöryn alle, eikä millään ehdi ja pysty tekemään kaikkea. Tulva on silloin erityisesti tulva aivoissamme. Aivojemme kuormitus jatkuvalla pienellä sälällä, ympärillä olevilla ärsykkeillä ja ”työarkistoon” hamstratuilla asioilla estää meitä tehokkaasti tarttumasta uuteen. Millainen siivous helpottaisi elämääni?

Aivojemme kuormitus jatkuvalla pienellä sälällä, ympärillä olevilla ärsykkeillä ja ”työarkistoon” hamstratuilla asioilla estää meitä tehokkaasti tarttumasta uuteen.

 

Marie Kondon kirjoittaman KonMari-kirjan myötä pulpahti muotiin siivoaminen ja kodin järjestely niin, että kaikki ylimääräinen lähtee, vain iloa tuottavat tavarat jäävät ja jokaiselle tavaralle on paikkansa. Konmaritus on ehkä osittain äärimmilleen vietyä järjestelyä, mutta siinä piilee silti hyvä taustaidea myös oman työn järjestelyyn. Voin todeta, että vanhat tehdyt asiat olivat aikoinaan tärkeitä ja merkityksellisiä, mutta ne eivät enää tuota riittävästi tänään tarvittavaa iloa ja hyötyä. Oli oikein ja hyödyllistä tehdä niitä silloin, mutta nyt aika on toinen, ja haluan raivata tilaa uudelle.

Kun aivot ja ajattelu saavat ympärilleen selkeyttä, merkityksellisyyttä ja tilaa, tärkeä uusiin asioihin tarttuminen helpottuu. Kun konmaritan ajatteluni ja perkaan vanhat jumittavat kätköni, aivoni toimivat ketterämmin ja opin nopeammin. Aivoni pääsevät luovaan tilaan ja auttavat minua oppimaan uusia asioita uusilla näkökulmilla. Silloin aivoni eivät enää yritä väkisin pusertaa uusia asioita vanhoihin muotteihin. Saan enemmän aikaiseksi, kehityn ja pärjään paremmin.

Kun konmaritan ajatteluni ja perkaan vanhat jumittavat kätköni, aivoni toimivat ketterämmin ja opin nopeammin. Aivoni pääsevät luovaan tilaan ja auttavat minua oppimaan uusia asioita uusilla näkökulmilla.

 

Mitä sitten konmarittaisin omassa työssäni? Vanhat toiminnot joutavat tiukkaan tarkasteluun; onko niistä aika ajanut kokonaan ohi tai voidaanko ne tehdä helpommin ja paremmin jollain uudella tavalla. Voisin myös päivittää oman maailmankuvani ja ihmiskäsitykseni vielä enemmän yhdessä tekemisen ja jakamisen suuntaan. Voisin päivittää uskomukseni tulevaisuudesta ja miettiä, mihin suuntaan haluaisin tulevaisuutta viedä, sillä työlläni on vaikutusta. Voisin päivittää oman asenteeni vielä enemmän uuden oppimisesta innostuvaksi.

Ehkä tärkein konmaritettava kohteeni olisi ajan raivaaminen vieläkin enemmän pysähtymiselle ja ihmettelylle. Silloin on helpompaa nähdä, missä tarvitaan siirtymistä uuteen ja missä iloisia hyvästejä vanhoille pinttyneille tavoilleni. Aivomme ovat mestareita viemään meitä eteenpäin, jos puramme ankkurivinoumamme ja konmaritamme ajattelumme!

 

 

Lukuvinkki

Hyviä vihjeitä aivoihimme ja ajatteluumme vaikuttavista asioista ja niiden kanssa pärjäämisestä löytyy Minna Huotilaisen ja Leeni Peltosen mainiosta kirjasta Tunne aivosi (Otava 2017).

 

 

Marja VilukselaKirjoittaja

Marja Viluksela
Organisaatiovalmentaja, ennakoija, FM
Ajatuspari
marja()ajatuspari.fi
050 5294 294

 

 

 

 

Klikkaa muihin kirjoituksiin joihin tämä blogi liittyy:

InnostummeOtan vastuunJohdan itseäni