Pukataan kelkka uuteen mäkeen!

Luova työ ja pari ammatinvaihdosta on pistänyt pohtimaan uuteen menemisen teemaa. Opettavaisinta on ollut omien reaktioiden ja ajatusmallien tarkastelu.

Me ihmiset pelkäämme uutta, suuntaudumme automaattisesti kohden tuttua ja turvallista, janoamme varmuutta ja näemme tulevaisuuden vanhan jatkumona. Niin me olemme rakentuneet ja tämä rakennelma on toiminut tarkoituksenmukaisesti ympäristössä, jossa heinän liikahdus näkökentässä on voinut tarkoittaa leijonaa.

Nykyisessä maailmassa automaattiset mallimme eivät enää palvele meitä. Jatkuvassa “leijonanpelossa” eläminen kapeuttaa kykyämme oivaltaa ja löytää uusia ratkaisuja. Täytyy siis tehdä jotain tietoisesti toisin kuin luontainen systeemimme ehdottaa.

Opettavaisinta on ollut omien reaktioiden ja ajatusmallien tarkastelu. Jatkuvassa “leijonanpelossa” eläminen kapeuttaa kykyämme oivaltaa ja löytää uusia ratkaisuja.

 

Old wooden sledge
Mitä enemmän laskemme, sitä selvemmin valitsemamme reitit syvenevät, ja lopulta urista tulee niin liukkaita, ettei kelkkamme pääsekään enää niiltä pois.
Aivomme ovat kuten mäen maasto talvella: kivet, korkeuserot ja lumen paksuus eri kohdissa ovat annettuja tekijöitä kuten geenimmekin. Kun me lähdemme laskemaan ajatuksen kelkalla, voimme jonkin verran ohjata reittiämme. Seuraavalla laskulla saatamme valita hieman toisen reitin ensimmäisestä laskusta saamiemme kokemusten perusteella, mutta todennäköisesti valitsemme lähes saman reitin kuin ensimmäisellä laskulla.

Mitä enemmän laskemme, sitä selvemmin valitsemamme reitit syvenevät, ja lopulta urista tulee niin liukkaita, ettei kelkkamme pääsekään enää niiltä pois. Näin ajatuksemme urautuvat paitsi biologiamme myös omien valintojemme seurauksena.

Siinä sitä ollaan. Miten onnistumme rakentamaan tällä vajavaisella koneistolla sitä niin kiivaasti peräänkuulutettua uskallusta kokeilla? Ensimmäinen askel ainakin on selvä. Kannattaa tulla tietoiseksi mielen toiminnan luonteesta ja tarkkailla sitä uteliaasti.

Ketterä kokeileminen on taito, jota voi harjoitella. Ei ole niin väliä mistä aloitamme. Liikuta jotain – ensin ajatusta ja katso mihin suuntaan se vie. Tehdään yhdessä meille sopivia kokeiluja ja keskitytään oppimaan niistä.

Uuden kokeileminen ei ole pelkästään kivaa. Siinä altistuu arvostelulle. Uusi sotkee järjestystä ja teettää enemmän työtä. Uuden “myyminen” on vaikeampaa. Uuden kokeileminen vie meidät alueelle, jossa koneistomme tuuttaa vaaraa. Pelkäämme epäonnistumista, pelkäämme menettämistä, pelkäämme hylkäämistä. Tunteet eivät tokene komentamalla. Ne lientyvät tunnistamalla ja hyväksymällä.

Ei ole niin väliä mistä aloitamme. Liikuta jotain – ensin ajatusta ja katso mihin suuntaan se vie.
Uuden kokeileminen ei ole pelkästään kivaa. Siinä altistuu arvostelulle. Uusi sotkee järjestystä ja teettää enemmän työtä.

 

Tarvitsemme turvallisuuden tunnetta toimiaksemme optimaalisesti ja voidaksemme hyvin. Työelämässä turva siirtyy pysyvyydestä kohden osaamista ja muutoskyvykkyyttä. Yksi muutoskyvykkyyden taito on todellisuuden sanoittaminen niin, että se palvelee turvan tunteen rakentumista. Ei ole sama sanotko itsellesi tai muille: “Kaikki menee varmasti pieleen” vai “Löydämme kyllä ratkaisun. En vain vielä tiedä, mikä se on.” Ei ole samantekevää, rakennammeko sanoillamme uskoa tulevaan vai taistelua vihamielistä maailmaa vastaan.

Ei ole sama sanotko itsellesi tai muille: “Kaikki menee varmasti pieleen” vai “Löydämme kyllä ratkaisun. En vain vielä tiedä, mikä se on.”

 

Arvostamme asiallisuutta, kriittisyyttä, asiantuntemusta ja logiikkaa. Kaikki arvokkaita asioita, mutta uudistumisessa myös ansoja ja esteitä. Annetaan itsellemme lupa kyseenalaistaa samaa raidetta kulkeva logiikka, asiantuntijan argumenttioksennus, etukäteen tietäminen ja iloisen ihmisen pinnallisuus. Lisätään leikkiä ja kokeillaan opitaanko ideoimaan myös mahdotonta.

Vahvistetaan toistemme ideoita, annetaan positiivista huomiota ja rakennetaan yhdessä eteenpäin. Autetaan toinen toisiamme kokeilujen turvattomassa maassa. Voisiko olla niin, että leikkiä lisäämällä pääsisimme vaivattomammin haluttuun?

Vahvistetaan toistemme ideoita, annetaan positiivista huomiota ja rakennetaan yhdessä eteenpäin. Autetaan toinen toisiamme kokeilujen turvattomassa maassa.

 

Elämä on valintoja ja yksi tärkeimmista on se, olemmeko mukana rakentamassa tulevaisuutta vai sen uhreja. Saman tekeminen nopeammin ja halvemmin ei riitä – tarvitaan syvempää uusiutumista. Meillä ihmisillä on sisäänrakennettu tarve kasvaa ja kehittyä. Suuntaamalla tietoisesti kohden innostunutta ihmettelyä luomme uutta.

Pienet askeleet kantavat: syö aamulla greippi jos tavallisesti syöt banaanin. Valitse uusi reitti kulkea kohteeseen.

Pukkaa siis pulkka uuteen mäkeen ja nauti seikkailusta!

POHDINTATEHTÄVÄ MINULLE JA MEILLE

Tämä pohdinta kannattaa pitää keveänä ja leikkimielisenä. Tarkoitus on tutkia meissä (uinuvana) olevaa potentiaalia ja sitä kautta avautuvia mahdollisuuksia.

  • Millaisen työn/ammatin suunnittelisit itsellesi?
  • Millainen tiimi meistä tulisi näillä jokaisen itse tuunaamillamme ammateilla?
  • Missä kaikessa näiden ammattilaisten firma olisi hyvä/erinomainen?
  • Mitä kenties kaivattaisiin lisäksi?
  • Miten tämä erinomaisuus voisi toteutua nykyhetkessä?
  • Mitä haluamme kokeilla?

 

tuija_tahtinen_500_2Kirjoittaja

Tuija Tähtinen
MMM, yritysvalmentaja
Valmennuksen Vire Oy
www.valmennuksenvire.fi

Ps. Kiitos Saku Tuomiselle ja Katja Lindroosille mainiosta Ravistettava, Omskakas – toisinajattelijan käsikirjasta, josta olen lainannut ainakin kelkkamäki-metaforan.

 

 

 

Klikkaa muihin kirjoituksiin joihin tämä blogi liittyy:

Johdan itseäniOpin ja opastanOsaamme