Tuore tutkimus osoittaa, että metsäalalla työskentelee varsin homogeenista väkeä. Erilaisuutta edustavat eri-ikäiset ja luonteenpiirteiltään toisistaan poikkeavat ihmiset, mutta esimerkiksi osatyökykyiset, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt sekä etniset vähemmistöt loistavat alalla poissaolollaan. Kun moninaisuutta ei ole, sitä ei myöskään osata kaivata.
Monimuotoisuuden ja inkluusion, eli osallisuuden edut on kiistatta osoitettu lukuisissa tutkimuksissa. Monimuotoiset organisaatiot ovat tuottavampia ja idearikkaampia, ja moninaisuus ja inkluusio lisäävät työpaikkojen veto- ja pitovoimaa. Mitä enemmän moninaisuutta, sen paremmin inkluusio tavallisesti toteutuu.
Kisa parhaista osaajista on metsäalalle kriittisen tärkeää. Tähän osaamiseen kuuluu nykyaikana myös kyky kommunikoida ja havainnoida, mitä ympäröivässä yhteiskunnassa tapahtuu. Mikäli ihmiset alalla ovat hyvin toistensa kaltaisia taustoiltaan, arvoiltaan ja ajatuksiltaan, hukataan suuri osa muutossignaaleista tai tehdään niistä vääriä tulkintoja. Pahimmillaan metsäala ei ymmärrä, mihin suuntaan maailma on menossa, ja joutuu kiireellä sopeutumaan muutokseen kyydissäolijan paikalta.
Moninaisuus lähtee jo alan koulutuksesta
Näyttää siltä, että jo metsäalalle hakeutumisessa tapahtuu valikoitumista, joka myöhemmin työelämässä näkyy moninaisuuden puutteena. Moninaisuus karisee edelleen työelämään siirryttäessä ja siellä edetessä, sillä näyttää, että jo esimerkiksi naissukupuoli voi olla esteenä uralla etenemiselle. Ei toki aina, mutta tämänkin tutkimuksen mukaan naiset kokevat metsäalalla työelämässä enemmän syrjintää ja kokevat sukupuolensa vaikuttavan uramahdollisuuksiinsa.
Toisaalta aineistosta paljastuu myös se, että metsäalalla on tehty määrätietoista työtä naisten määrän lisäämiseksi ja muutosta pidetään pääosin erittäin positiivisena. Tämä työ tulisi kuitenkin ulottaa myös muihin vähemmistöihin, jotta metsäalan osaamispotentiaalia ei hukattaisi samalla, kun kilpailu osaavista työntekijöistä on yhä kovempi.
Mitä asialle voi tehdä?
Moninaisuuden lisääminen työpaikoilla ei ole pelkästään suurien linjojen kysymys, vaan se koostuu lukuisista tekijöistä – osa niistä on yhtiön linjauksia, kirjallisia toimintatapoja, mutta osa niistä muotoutuu vapaamuotoisemmin osana yhtiön vuorovaikutuskulttuuria. Laiton syrjintä ja lakisääteiset velvoitteet yksilön oikeuksiin liittyen ovat merkittäviä, mutta myös päivittäiset asiat, kuten keskustelukulttuuri, vaikuttavat ja muovaavat yksilön kokemusta kuulumisestaan työyhteisöön sekä koetusta tasa-arvosta.
Moninaisuuden lisääminen tulisi ottaa huomioon jo alan oppilaitosten toiminnassa ja opintojen markkinoinnissa. Myös sillä on väliä millaista kuvastoa alan yritykset ja muut toimijat tuottavat. Tällä hetkellä metsäalan kuvasto ei hengi moninaisuutta, joka jo itsessään voi synnyttää vähemmistöille mielikuvan, että ala ei ole heitä varten. Kannattaa kokeilla anonyymia rekrytointia, jonka avulla taklataan tiedostamattomien ennakkoluulojen aiheuttamaa vinoumaa. Käytäntö onkin käytössä joissain metsäalan organisaatioissa, ja saadut kokemukset ovat olleet myönteisiä. Henkilöstöä tulee kouluttaa inklusiivisemmasta toiminnasta työyhteisöissä ja on syytä kiinnittää huomiota jatkuvan parantamisen malliin – muutokset ja parannukset eivät tapahdu hetkessä. Samalla kannattaa muistaa armollisuus itseään ja muita kohtaan. Virheitä saa tehdä, mutta niistä pitää oppia.
Inka Musta, Luontoa Oy
Kirjoittaja on Luontoa Oy:n toimitusjohtaja ja osakas. Luontoa ja Workday Designers Oy toteuttivat yhdessä Yhdestä puusta -tutkimuksen, joka selvitti metsäalan toimihenkilöiden ja työntekijöiden kokemuksia monimuotoisuudesta ja inkluusiosta alan työpaikoilla. Tutkimusta rahoitti Metsämiesten säätiö. Tutustu tutkimuksen raporttiin >
