Työuran alkuvaihe on monella tavoin merkityksellinen ammatillisen itsetunnon rakentumisen osalta. Otan tässä tekstissäni näkökulman nuoren, ensimmäisessä työpaikassaan aloittavan metsätoimihenkilön uran alkuvaiheisiin. Kerron myös hieman omia kokemuksiani siitä, kun aloitin korjuuesimiehenä metsäteollisuuden yrityksessä. Työhyvinvoinnista puhutaan nykyisin paljon ja organisaatiot ovat onneksi alkaneet ymmärtää sen vaikutuksen organisaation tulokselliseen toimintaan. Hyvä johtaminen lisää työhyvinvointia ja johtamisen merkitys korostuu henkilön työuran alkuvaiheessa.
Uran alkuvaiheen haasteet
Uudessa työpaikassa aloittaminen on jännittävää. Varsinkin, jos kyseessä on elämän ensimmäinen työpaikka. Henkilöstä voi tuntua siltä, että minä en ikinä opi tätä kaikkea. Uusia nimiä ja kasvoja vilisee, on monenlaista tehtävää, uusia sovelluksia tietokoneella. Tässä vaiheessa kokeneempien kollegojen ja esihenkilöiden tuki on korvaamatonta. Riittävän pitkä, suunnitelmallinen perehdyttämisjakso ja mentorointi olisi myös suotavaa. Kun itse nuoruudessani aloitin korjuuesimiehen työt niin perehdyttämistä ei juurikaan ollut. Lippalakki päähän, tietokone käteen ja motoketjuja ohjaamaan. Soita, jos on kysyttävää. Olihan se hektistä hommaa ja virheitäkin tuli kiireessä tehtyä. Pakko oli paras opettaja, mutta kieltämättä paine oppia ja ehtiä tekemään kaikki tarvittava oli suuri.
Huonon johtamisen vaikutus
Aina laadukas perehdyttäminen ja esihenkilön johtamistyö ei valitettavasti toteudu. Työpaikalla saattaa olla liian kiire tai huono johtamiskulttuuri. Kyräileviä kuppikuntia, jotka pyrkivät kampittamaan toisiaan. Tai työpaikalla on huonoitsetuntoinen esihenkilö, joka on rakentanut ympärilleen suosikkijärjestelmän. Työntekijöiden tuloksekas johtaminen on erittäin vaativaa ja kaikista ihmisistä ei valitettavasti siihen ole. Pahimmillaan huono johtaminen sairastuttaa työyhteisön. Sairaassa työyhteisössä uransa aloittanut nuori on vaaran paikassa. Hän joko luhistuu, oppii väärälaisia toimintamalleja tai, jos kuuluu suosikeihin, alkaa kuvitella liikaa itsestään. Kaikki nämä ovat huonoja asioita tulevan työuran kannalta. Onneksi löytyy myös tehtäväänsä sitoutuneita, aidosti alaisistaan välittäviä ja rehtejä esihenkilöitä. Heidän johtamansa organisaatiot tulevat pärjäämään nyt ja tulevaisuudessa. Melkoinen kilpailukykyvaltti.
Esihenkilöiden ja kollegojen tuki on ratkaisevan tärkeää
Olen työurani aikana saanut todistaa monenlaista johtamista ja olla mukana erilaisissa työyhteisöissä. Kokemukseni ovat olleet alkuvaiheen haasteista huolimatta positiivisia. Vaikeimmat tilanteet ovat tulleet onneksi vasta myöhemmin, kun oma itsetuntoni sekä ammatillinen itsetuntoni on ollut jo riittävän vahva ymmärtämään, että minun ei tarvitse sietää asiatonta kohtelua. Itselleni kaikkein tärkeintä urani alkuvuosina oli muutamien vanhempien kokeneiden kollegojen rauhoittava, jopa isällinen tuki vaikeilla hetkillä. Muistan vieläkin ne rauhoittavat lauseet, jotka sain heiltä kuulla. Jos nuori saa riittävän tuen, reilun kohtelun ja tunteen, että hän on oikeasti tärkeä työntekijä sekä kollega, hänestä kasvaa aikaa myöten motivoitunut, kollegoitaan huomioiva ja auttavainen ammattilainen. Tällöin hän on myös sitoutunut työnantajaansa.
Työhyvinvointi lähtee johtamisesta. Pidämmehän me kaikki, esihenkilöt ja kollegat, huolta uransa aloittavista nuorista. Silloin Suomessa riittää ammatistaan innostuneita motivoituneita työntekijöitä. Ja työnantajillakin sujuu paremmin.
Ari Jäntti
Jäntti toimii Karjalan Metsä ja Energia Oy:n ostovastaavana Savon alueella ja on myös sivutoiminen kirjailija.
