Muistan vielä ajan, kun saatoimme pohtia peruskoulun oppitunneilla missä ammateissa tulevaisuudessa mahdollisesti tarvitaan ATK:ta ja tietokonetta. Vielä 1980-luvulla listasimme useita ammatteja, joissa tietokonetta ei varmasti tarvita. Erikoista, sillä ATK oli tullut työelämään – hieman tulkinnasta riippuen – jo 1950-luvulla.
Tekoäly työelämän strategisena voimavarana
Tekoälyn merkitys työelämässä ja yhteiskunnassa oivalletaan mielestäni hyvin, vaikka kaikkea emme kykene ennakoimaan. En usko kovinkaan monen listaavan ammatteja, joissa tekoälyä ei tarvittaisi, vaikka toiset alat ovat tekoälylle alttiimpia kuin toiset. Tekoälyä hyödyntäneet alat ovat yleisesti nostaneet tuottavuuttaan sekä liikevaihtoaan työntekijää kohden selkeästi nopeammin kuin vähemmän tekoälylle alttiit alat. Kilpailukykynsä kehittämiseksi kaikkien toimialojen kannattaakin huomioida tekoälyn mahdollisuudet. Huomioiden esimerkiksi kuinka kauan metsäalalla on kerätty ja hyödynnetty dataa, voidaan todeta alalla olevan loistava valmius tekoälyn hyödyntämiseen tuottavuuden kehittämisessä.
Pelkkä tekoälyn käyttöaste ei itsessään lisää juurikaan tuottavuutta. Näin tekoälytaipaleen alussa yleinen tapa lienee tehdä tuotoksia enemmän samalla resurssilla tai tehdä aiempi määrä tuotoksia pienemmällä resurssilla. Kun tekoäly nähdään strategisena voimavarana ja sen käyttöä johdetaan osana liiketoiminnan ja henkilöstön strategista kehittämistä, avautuu mahdollisuuksia paljon laajemmin.
Yksi ratkaiseva kysymys on, kuinka onnistuneesti ja nopeasti kohdennamme tekoälyn vapauttaman inhimillisen resurssin uudelleen. Löydämmekö ennakoiden ne tehtävät ja toimintamallit, joissa inhimillinen resurssi on ylivertainen tekoälyyn nähden. Näitä nimittäin on. Ainakin vielä.
Ihmisen evoluutio ei etene teknologisen kehityksen vauhdissa. Abraham Maslowin (1943) tunnetun tarvehierarkian mukaisesti ihmisillä on perustarpeita:
- Fysiologiset tarpeet: ruoka, juoma, uni – hengissä säilymisen fyysiset edellytykset.
- Turvallisuuden tarve: fyysinen turvallisuus, terveys, työpaikka, vakaus, järjestys – turvallinen ympäristö ja ennakoitavuus.
- Sosiaaliset tarpeet: ystävyys, rakkaus, perhe, ryhmään kuuluminen – tarve kokea yhteenkuuluvuutta ja hyväksyntää.
- Arvostuksen tarve: itsetunto, kunnioitus muilta, saavutukset, vapaus – halu kokea itsensä merkitykselliseksi ja päteväksi.
- Itsensä toteuttamisen tarve: oman potentiaalin täysi hyödyntäminen, luovuus, kasvu – henkinen ja henkilökohtainen kehittyminen.
On vaikea uskoa tekoälyn perusteellisesti täyttävän inhimillisiä tarpeita.
Inhimilliset tarpeet ja johtamisen vastuu
Uskon, että ihmisten välinen kohtaaminen antaa parhaat edellytykset inhimillisten tarpeiden tyydyttämiseksi. Näihin tarpeisiin vastaaminen voi tuoda liiketoiminnallisia mahdollisuuksia erottautua kilpailijoista esimerkiksi asiakasrajapinnassa ja sidosryhmien suuntaan. Tässä onnistuminen vaatii uutta asennoitumista ja kykyä löytää mahdollisuuksia. Näin tämä vaatii myös osaamisen ja asenteiden kehittämistä – kehitämmekö työntekijöidemme osaamista tähän suuntaan?
Inhimillisten perustarpeiden huomioiminen johtamisen näkökulmasta on tärkeää. Teknologian aikaansaamat työelämän muutokset saattavat tulevaisuudessa jopa korostaa inhimillisten perustarpeiden sekä arvojen ja etiikan huomioimisen merkitystä.
Organisaation ensisijainen tehtävä ei ole täyttää ihmisen hyvinvointia ja motivaatiota ylläpitäviä perustarpeita. Kuitenkin hyvässä johtamisessa nämä huomioidaan. Nimittäin motivoitunut ja hyvinvoiva työntekijä on myös tuottavampi. Parhaimmillaan hyödynnämme samanaikaisesti tekoälyn sekä johtamisen kehittyvät mahdollisuudet. Tämä vaatii johtajilta asian tiedostamista ja jälleen kerran osaamisen kehittämistä. Ennen kaikkea meidän tulee ymmärtää hyvinvoinnin ja tuottavuuden yhteys. Ihmisten tulee kehittää tekoälyä sekä inhimillistä resurssia – tämän kokonaisuuden hallitsemme paremmin kuin AI.
Kirjoittaja Teemu Hassinen toimii Työtehoseuran toimitusjohtajana.
Katso myös muut Tekoälyn hallittu haltuunotto -blogisarjan kirjoitukset.
