Äkilliset kriisitilanteet voivat koetella työyhteisöä monin tavoin. Työpaikalla sattunut onnettomuus, väkivaltatilanne tai työkaverin kuolema ovat esimerkkejä tilanteista, joissa ulkopuolisen tahon tarjoama kriisiapu on tärkeää.
Koulutetun kriisityöntekijän ohjaamana työyhteisö voi käydä yhdessä läpi traumaattisen tilanteen ja sen herättämät tunteet ja ajatukset. On tärkeää, että kriisiavun antaa työyhteisön ulkopuolinen henkilö, joka on objektiivinen suhteessa tapahtuneeseen ja työyhteisöön. Tavoitteena on tukea työntekijöitä käsittelemään tapahtunutta, antaa tietoa mahdollisista reaktioista ja auttaa heitä jatkamaan työtään turvallisessa ilmapiirissä. Kriisityö vähentää stressiä, ahdistusta, unen menetystä ja muita haitallisia terveysvaikutuksia. Sen avulla luodaan varmuutta siitä, että apua on saatavilla ja työyhteisöä tuetaan vaikeiden tilanteiden keskellä.
Psykologinen jälkipuinti on yleisesti käytetty menetelmä
Kriisitilanteessa ulkopuolinen asiantuntija tukee työyhteisöä asiallisella ja kuuntelevalla otteella. Esihenkilöiden vastuulla on huolehtia avun järjestämisestä ja varmistaa, että kaikki tarvitsevat saavat sen. Kriisiapua voidaan hakea esimerkiksi työterveyshuollosta, ja joissakin työyhteisöissä voi olla tarpeen järjestää useampia samanlaisia kriisi-istuntoja, jotta ajankohta sopii kaikille.
Yksi yleisesti käytetty kriisiavun menetelmä on psykologinen jälkipuinti (debriefing), jossa työyhteisö käy traumaattisen tilanteen läpi menetelmään koulutetun ohjaajan kanssa. Ryhmäistunnossa jokainen osallistuja käy halutessaan läpi oman näkemyksensä tapahtuneesta ja sen herättämistä tunnereaktioista. Tyypillisesti jälkipuinti järjestetään 24–72 tunnin kuluessa traumaattisesta tapahtumasta. Erityisesti onnettomuustilanteiden jälkeen menetelmä auttaa oikomaan tapahtumasta syntyneitä väärinkäsityksiä ja epätietoisuutta, jotka voivat lisätä ahdistusta. Samalla osallistujille annetaan tietoa siitä, millaisia reaktioita kriisitilanteet voivat aiheuttaa, mikä normalisoi tuntemuksia ja tukee toipumista.
Usein kertaistuntona toteutettava psykologinen jälkipuinti ei aina riitä. Sen sijaan suositellaan prosessinomaista, eri vaiheisiin kohdennettua ja eri menetelmiä hyödyntävää tukea (käytännön tuki, psykologinen käsittely ja aktiivinen seuranta), jolla pystytään paremmin tukemaan arkeen paluuta kriisitilanteen jälkeen.
Tukea tarvitaan myös ronskimmissa työyhteisöissä
Työyhteisön kriisiavussa on huomioitava ihmisten erilaiset tavat reagoida. Kukaan ei ole suojassa traumaattisten tilanteiden vaikutuksilta. Ryhmädynamiikka vaikuttaa siihen, kuinka avoimesti ihmiset uskaltavat keskustella tilanteesta. Kriisi-istunnoissa on hyvä varmistaa, että kaikilla on mahdollisuus saada puheenvuoro. Tarvittaessa voidaan järjestää myös kahdenkeskeisiä keskusteluja.
Mieli ry:n kriisityöntekijä ja psykoterapeutti Pirjo-Riitta Liimatainen kuvaa kriisitilanteiden käsittelyä hoitoalan ammattilehti Superissa. Liimataisen kokemuksensa mukaan keskustelut lähtevät yleisesti hyvin käyntiin rankan tilanteen jälkeen. Hänelle on jäänyt mieleen eräs rakennusmiesten kanssa hoidettu purkutilanne vakavan, työkaverin kuolemaan johtaneen onnettomuuden jälkeen.
”Ensin mietimme, että mitähän tästä tulee, kun vastassa oli kovaääninen, rehvakas jengi. Mutta kun puhuimme asiasta suoraan ja kävimme läpi, mitä oli tapahtunut, puhetta tulikin aivan valtavasti.”
Työyhteisön yhteenkuuluvuutta hioo, kun voi sanoa toiselle, että tuntuu pahalta.
Kriiseihin varautuminen ja jatkuva huolenpito
Hyvin valmistautunut työyhteisö on laatinut kriisitilanteita varten selkeän suunnitelman, joka sisältää toimintaohjeet, työnjaon ja aikataulun. Työterveyshuolto voi toimia laadinta-apuna asiantuntijan roolissa.
Jatkuva huolenpito työyhteisöstä edistää hyvinvointia ja voi ennaltaehkäistä kriisejä. Esihenkilöiden on tärkeää seurata työyhteisön ilmapiiriä ja puuttua ajoissa mahdollisiin ongelmiin. Säännölliset keskustelut ja työhyvinvointiin keskittyvät tilaisuudet vahvistavat työyhteisön yhteishenkeä ja tukevat kriisitilanteista selviytymistä.
Apua on saatavilla ympäri vuorokauden
Psykososiaalinen tuki on osa hyvinvointialueiden peruspalveluja, ja sen on oltava saatavilla onnettomuuksien ja muiden äkillisten kriisitilanteiden yhteydessä. Akuutin vaiheen jälkeen kriisiapua voi saada esimerkiksi Mieli ry:n kriisikeskuksista. MIELI Kriisipuhelin antaa kertaluonteista keskusteluapua 24 tuntia vuorokaudessa numerossa 09 2525 0111.
Tarjolla on myös oma-apuohjelma SELMA – selviytymismatka. Se on yksittäisen, järkyttävän tapahtuman kohdanneille aikuisille tarkoitettu teksti- ja tehtäväkokoelma. SELMAn avulla voi käsitellä traumaattista tapahtumaa ja löytää tukea selviytymiseen.
Hyvä kriisinhoito auttaa työyhteisöä toipumaan nopeammin, vähentää sairauslomia ja vahvistaa työntekijöiden luottamusta siihen, että heistä huolehditaan. Kun työyhteisössä vallitsee avoin ja välittävä ilmapiiri, kriiseistä selviäminen on helpompaa.
Artikkelin lähteet:
