Metsässä tienaamassa

Olemme työllistäneet noin kymmenen vuoden ajan nuoria metsään liittyvissä töissä. Taimenistutusta, taimikonhoitoa, tontinraivausta, polttopuun tekoa … Siis oikein kunnon hommia, rankkaa fyysistä työtä. Välillä ovat päässeet voimiansa koettelemaan vaikkapa vetäessään raskasta taimipulkkaa louhikkoista ja risukkoista rinnettä ylös hakkuuaukealla. Ei helppoa, ei siistiä, ei vaivatonta. Kuuluiko kitinää ja valitusta? Ei. Sehän oli työtä, josta maksetaan palkkaa. Ja saattoi jopa tuntea mielihyvää, että pystyn tähän hommaan, olen sentään aika kova tyyppi!

Nuoret ovat itse olleet aktiivisia ja kysyneet töitä. Mielellään sitä yrittäjänä töitä yrittää järjestää, kun huomaa, että nuorella on halua työntekoon ja sitä kautta omaa rahaa tienaamaan. Tai vähän vanhemman kyseessä ollessa halu itsensä elättämään.

Vastuuseen oppimassa

Kun ottaa nuoren töihin, on oltava valmis neuvomaan ja opastamaan. Näyttämään, kertomaan perusteita, opettamaan työelämän pelisääntöjä. Oltava rinnalla mutta annettava sopivasti tilaa nuoren itsensä tehdä. Kaikki ei tapahdu silmänräpäyksessä. Mutta niin me kaikki olemme tarvinneet oman aikamme. Mestareita ja asiantuntijoita syntyy hyvässä opissa ajan kanssa.

Nuorille on myös uskallettava antaa vastuuta. Kaikkea ei voi eikä kannata olla kädestä pitäen tekemässä eikä yksityiskohtaisesti ohjeistamassa. Vähitellen tiedon ja taidon karttuessa riittää, että heille antaa homman tehtäväksi ja huolehtii puitteet kuntoon. Tietysti ihmisten välillä on eroja, toinen kaipaa tarkempia ohjeita ja toinen tarvitsee niitä vähemmän. Mutta tekisi mieli sanoa, että fiksua sukupolvea ovat. Vastuullisia ja luottamuksen arvoisia.

Mielestäni on suuri vääryys puhua nuorista pullamössösukupolvena tai heti-mulle-kaikki-tänne –sukupolvena. Eräs alle täysi-ikäinen kesätyöntekijämme pohti, että onko hän ollut riittävän nopea ja tehokas saamaan sitä palkkaa, joka hänelle maksettiin. Vakuutimme hänelle, että kaikki kunnossa, olihan hän tehnyt töitä ahkerasti ja hyvällä asenteella. Mutta asia vaivasi häntä niin, että saatuaan kesätyöpalkkansa hän lahjoitti siitä osan sotaveteraaneille!

Tai kahden vähän ”vanhemman nuoren” tapaukset. Tulivat meille palkkatöihin. Pääsivät oppimaan metsänhoitotöitä ja näkemään yrittäjän arkea läheltä. Kummallakin oli myös omia muita vahvuuksia ja taitoja, joita oli hyvä päästä harjoittamaan. Ja niin he rohkaisua saatuaan perustivat omat yrityksensä, joilla työllistivät itsensä. Nykypäivän nuorille yrittäjyys näyttäisikin olevan luontevampi ja varteenotettavampi vaihtoehto kuin meille keski-ikäisille aikanaan. Ja itsensä työllistäminen yrittäjänä on mitä suurimmassa määrin vastuun ottamista omasta toimeentulostaan.

Huomenna maailmaa pyörittämässä

Asenteessa olisi korjaamisen varaa pikemmin meillä vanhemmalla polvella kuin nuorilla. Nuoret haluaisivat päästä töihin tekemään jotain mielekästä ja ansaitsemaan vaikkapa autoa tai asuntoa varten. Tuntemaan itsensä kykeneviksi, laittamaan oman kortensa kekoon. Useimmat meistä vanhemmasta polvesta haluavat pitää kiinni eduista, lisistä ja korotuksista, vaikka niitä ei enää tarvitsisikaan. Kaikki on jo hankittu; olisiko aika jakaa kuormaa ja siten tekemistä, vastuuta sekä hyvinvointia.

Mielestäni yksi tärkeimmistä asioista yhteiskunnan pyörimisen kannalta on saada nuorille töitä. Onneksi metsäala näyttää jälleen olevan hyvässä nosteessa ja nuoretkin ovat uudestaan kiinnostuneet sen tarjoamista mahdollisuuksista. Yhteinen asiamme on auttaa ja saattaa heitä huomisen vastuunkantajiksi.

Kirjoittaja:

Marja Haverinen
Antin Metsäapu Oy, Mikkeli