Työstä hyvinvointia, vai hyvinvointia työpaikalle?

kuvitus_ihmiset_idea_turkoosiMistä tulee työhyvinvointi? Tätä olen miettinyt paljon, mutta yhtä ja kaikille sopivaa vastausta tuskin tähänkään löytyy. Olen miettinyt sitäkin, että onko tästäkin taas tehty elämää suurempi kysymys, ja pitääkö hyvinvointikin tuotteistaa?

Työsuojelupuolella asiaa mietitään jatkuvasti ja yritetään keksiä kaikkea pientä ja innostavaa, kun suureen ei mahdollisuuksia ole. On liikuntaseteliä, lounasseteliä, varusterahaa, TYHY-päivää, ja mietitään jumppapallojen, kuminauhojen, riippumatankojen tai vastaavien hankintaa. Laaditaan jos jotakin ohjelmaa, ohjetta ja suositusta yksintyöskentelyyn, tiimityöskentelyyn, parityöskentelyyn, varhaisen tuen mallia, hyvän käytöksen ohjeita, ja mitä kaikkea niitä olikaan. Johdossa rustataan organisaatiorakenteita, kehitetään palkitsemisjärjestelmää, haetaan monin eri keinoin tasapuolisuutta, on sukupolviälykästä työpaikka -projektia ja jos vaikka mitä. Ja edelleen, tehdään kyselyjä, mietitään, mikä meni vikaan, kun tulokset olivat mitä olivat.

Kaikki edellä mainittu on tärkeää, ja on hyvä, että ne ovat kunnossa. Tuovatko nämä siltikään meille kaikille hyvää oloa? Miksi tuntuu, että aina puuttuu jotain? Miksi odotamme jatkuvasti, että jokin asia tai taho tuo meille hyvän olon? Tulisiko se kuitenkin jostain lähempää? Vaikka ihan omasta itsestä, tuolta sisältä?

Piirsin aikoinaan kolmen lapsen yksinhuoltajana, väsyneenä, turhautuneena ja ties missä olotilassa oman pääni paperille ja paljon nuolia, jotka toivat ja veivät niin hyvää kuin pahaakin oloa, asioita, tunteita, ääniä… Kävimme tätä lasten kanssa läpi ja kerroin, että minäkin olen vain ihminen (en pelkkä äiti) ja yritän selvitä näiden nuolten sekamelskassa. Enpä muista, vähensikö se yhtään kiukkupuuskaa, omaani tai lasten, mutta auttoi ainakin minua hahmottamaan ja miettimään, että ei se kaikki olekaan pelkää raskasta puurtamista ja negatiivista tunnetta. Löytyihän niitä positiivisiakin asioita, kun ne piti siihen paperille saada!

Ehkä piirrän vielä jonain päivänä uuden piirroksen ja mietin asioita uudelleen. Olen usein verrannut mielessäni työelämää perhe-elämään ja tullut aina samaan lopputulokseen. Ei lapsikaan kaipaa perusturvallisuuden lisäksi kovin kummallisia asioita ollakseen tyytyväinen. Eiköhän töissäkin suurin osa hyvästä olosta tule siitä, että tuntee työnsä mielekkääksi, saa siis tehdä suurimmaksi osaksi työtä, josta pitää; Valta ja vastuu ovat selkeät, esimies-alaissuhteet kunnossa, samoin suhteet työkavereihin. Yhteistyö yli rajojen pelaa, ja juuri minun asiantuntemustani hyödynnetään yli rajojen, eli ei lokeroiduta organisaatiorakenteisiin, vaan hyödynnetään osaamista.

Ennen kaikkea koen olevani pala kokonaisuutta, ja tärkeä pala siten, että olisin korjaamassa kerrostalon mätää keskikerrosta, mutta sivulla, alhaalla ja ylhäällä ei tehdäkään mitään. Remontoidaan yhdessä, niin että kaikilla on sama päämäärä, vauhti ja suunta. No, eri polunkin kautta voi päästä samaan lopputulokseen, ja muutama harhapolku ei aina pilaa lopputulosta. Eli sallikaamme myös nuo muut polut aina silloin tällöin.

Miten tähän sitten päästään? Se ei olekaan ihan helppo kysymys, tai vastauksen löytäminen ainakin on vaikeaa. Mutta suurin (toki ei ainoa) tekijä tässä kaikessa olen tietysti minä itse ja oma asenteeni. Kun huomaan jonkun asian olevan hieman vinossa, minun pitäisi ottaa asia puheeksi sen tahon kanssa, johon asia sillä hetkellä liittyy. Jollen sitä tee, ei kai minulla ole oikeutta nyrpistelläkään? Tässäpä haastetta kerrakseen, ota esille, mutta muista myös oma tonttisi, varsinkin jos sohaiset johtamiseen liittyviä asioita. Aina välillä voi marista ja purkaa höyryjä ulos vaikka jonkun työkaverin kanssa. Hyväähän se tekee, kunhan ei jää tuleen makaamaan.

Onko tästä evästä sitten kenelle? Itse en usko että (työ)hyvinvointi tulee esimerkiksi pelkästään TYHY- tai henkilöstöpäivistä. Missään nimessä en niitä vastusta, mutta ne tuovat vain hetkellisen hyvän olon. Ovat silti tärkeitä ja hyviä lisäämään yhteishenkeä ja mukavia piristysruiskeita puurtamisen keskelle.

Kirjoittaja:

Maikki Nieminen
asiakkuusasiantuntija
Suomen metsäkeskus

Nieminen toimii lisäksi työsuojeluvaltuutettuna ja on Suomen metsäkeskuksen työsuojelutoimikunnan jäsen.