Hahmottelin junassa muistiinpanoja tätä blogia varten, kun vastapäiselle penkille istuutui julkisuudesta tuttu kirjailija. Hän alkoi lukea kirjaa. Ehkä hän etsi aineksia omiin tarinoihinsa, joita olen mielelläni lukenut.
Juolahti mieleeni, että tavallaan johtaminen muistuttaa kirjoittamista. Kaikki osaavat pukea ajatuksensa sanoiksi. Toiset ovat siinä luonnostaan taitavampia kuin toiset, mutta kaikki voivat oppia lisää. Perusasioiden, kuten kieliopin lisäksi on hyvä hioa erityistaitoja, tarinankerrontaa, tyylejä, tunnelman luomista jne.
Vaiva kannattaa, sillä hyvällä kirjoittajalla on vaikutusvaltaa. Siitä huolimatta niin kirjoittamiseen kuin johtamiseenkin tulee kiinnitettyä liian vähän huomiota. Ne tuntuvat itsestään selviltä asioilta, vaikka kumpikin kaipaisi aika ajoin huoltoa.
Metsäalan Johtamisakatemian jälkeen olen entistä tarkemmin seurannut, mitä ja miten johtamisesta kirjoitetaan. Kirjoja ja lehtijuttuja ilmestyy hämmästyttävän paljon. Monta juttua olen lukenut, selannut paljon kirjoja ja kahta yrittänyt jopa lukea, mutta ne ovat kumpikin jääneet kesken. Asiat kirjoissa ovat tuntuneet tutuilta, liian etäisiltä tai sitten kirjoittaja on uuvuttanut esittelemällä kaikkea hyvää aivan liikaa.
Palasin Johtamisakatemiassa kirjoittamiini muistiinpanoihin ja poimin sieltä kaksi hyvää ajatusta:
”Asiat muuttuvat tärkeiksi, kun niihin kiinnitetään huomiota.”
”Kannattaa aloittaa jostain.”
Sen sijasta, että yrittää huoltaa kaikkea, voi valita yhden omasta mielestään tärkeän asian ja suunnata valokeilan siihen. Kirjoittamisessa se voisi olla vaikka lauseiden pituus ja johtamisessa esimerkiksi palautteen antaminen, palaverikäytännöt tai ajan hallinta.
Kun tuloskausi on vasta aluillaan, päätän suunnata spotin tämän vuoden tavoitteisiin. Ryhdymme kirkastamaan niitä koko porukan voimin. Kirjoittamisessa valokeilaan pääsee olla-verbi, jolle ryhdyn keksimään dynaamisempia vaihtoehtoja.
Eliisa Kallioniemi
päätoimittaja, Metsälehti
Kallioniemi osallistui Metsäalan Johtamisakatemian kurssille 1 ja toimi kurssin Kymppinä.
