Uteliaisuudella uuteen -tilaisuus kokosi tiistaina 7.11.2018 Tiedekeskus Heurekaan lähes satapäisen joukon metsäalan toimijoita.
Henkka Hyppönen herätteli osallistujia uuden äärelle: miten avarramme ajattelua ja osaamme tarttua uuteen. Miten löydämme uuden työkuvan muutoksessa? Pitää osata luoda uusia työnkuvia, sellaisia nimikkeitä, jotka tuottavat arvoa. Työnkuvan osat voivat pitkälle säilyä samoina, ehkä jaettuna, sen sijana kärki muuttuu. Olenko vain työn suorittaja, vai mitä työni palvelee ja mitä se tuottaa?
Mikä on mahdotonta? Omien olettamusten kyseenalaistaminen on tärkeää, kun haluamme kehittyä aidosti. Perinteisillä aloilla tämä on vaikeaa: joku on jo lausunut ”totuudet”.
Tarvitsemme jatkuvaan uudistumiseen mielikuvitusta ja luovuutta. Jos olen kiinnostunut jostakin ja osaan kuvitella tuloksen, asian voi todennäköisesti myös toteuttaa. Jatkossa meillä on vain työtä, jossa tarvitaan luovuutta, jota käytetään ongelmanratkaisussa. Ei riitä, että vain tekee työn, vaan pitää myös ymmärtää, miten se liittyy muihin. Jokaiselta vaaditaan lisäksi sosiaalista älykkyyttä, kun asiakaskokemus nousee yhä tärkeämmäksi arvontuottajaksi.
Heikki Pajuoja (Metsäteho) painotti kommenteissaan osaamista ja sitä kautta työmarkkinakelpoisuuden säilyttämistä, jossa vastuu on työantajalla sekä työntekijällä. Tietotekniikan kehittymisessä haasteen tuo se, että jokaisen järjestelmän tai palvelun käyttöönotto ei ole ainoastaan teknologinen kysymys vaan vähintään 50 prosenttisesti organisaation ja toimintatapojen muutos. Teknologian hallinnalla on aina vaikutusta työssä onnistumiseen, niin jokaisen työntekijän kuin organisaation kannalta.
Metsäala on pystynyt tietotekniikan avulla kehittymään, ja tuottavuus koko sektorilla parantunut valtavasti. Tuottavuuteen kuuluu olennaisesti osaamisen ja osaavan henkilöstön kehittyminen. Toisin kuin usein puhutaan, metsäala on aiempiin vuosikymmeniin verrattuna suhteellisten pienten muutosten edessä. Esimerkiksi mobiiliteknologian käyttöönotto 90-luvulla vaikutti koko toimialan toimintamahdollisuuksiin ja ajoittui samalle ajanjaksolle kuin yksioteharvesterin kehittyminen.
Leena Paaskoski ja Reetta Karhunkorva Metsämuseo Lustosta kertoivat metsäsuhteesta ja laittoivat osallistujat kertomaan toisilleen oman metsäsuhteensa rakentumisesta. Metsäsuhteen ymmärtämistä voidaan hyödyntää monessa. Esimerkiksi oman metsäsuhteen tunteminen auttaa oman identiteetin ja hyvinvoinnin kehittämisessä: esimerkiksi kun metsäammattilaisena tunnistan työni liittymäpinnan minulle tärkeisiin asioihin, voin lisätä työni mielekkyyden kokemista. Muiden erilaisten metsäsuhteiden tunnistaminen taas parantaa dialogia: ymmärrämme muiden erilaiset tulokulmat ja voimme arvostaa arvostelemisen sijaan. Metsäsuhdemenetelmää pilotoidaan parhaillaan. Se on tarkoitettu työkaluksi esimerkiksi metsäalan organisaatioihin.
Teemu Tolppa Metsäkonepalvelu Oy:stä kertoi ajatuksiaan hyvinvoinnista ja ihmisten osaamisen arvostamisesta koko puuhuollon ketjussa. Konetta on helppo johtaa, ihmistä ei. Meidän pitää ymmärtää moninaisuutta ja sitä, mitkä ovat kunkin työntekijän motivaatiotekijät ja työn mielekyyden rakentajat. Välillä ne voivat olla vain pieniä asioita, joihin haluaa vaikuttaa työssään, vaikka sitten auton väri. Yrityksissä pitää antaa mahdollisuus vaikuttaa omaan tapaan toimia sekä luoda turvallinen työympäristö, jossa ei tarvitse pelätä virheitä.
Oppimisen uudistaja Maarit Rossi kertoi näkemyksiä koulutuksesta. Metsäala on suurten globaalien kysymysten keskiössä ilmasto- ja ympäristönäkökulmista. Alan houkuttelevuus pitää saada nyt näkyviin. Kun oppija ratkaisee jotain konkreettista ongelmaa, hän oppii paljon paremmin.
Arja Ala-Laurinaho TTL:stä avasi Diverty-hankkeen tavoitteita ja etenemistä. Puuhuollossa on meneillään suuri toimintakonseptin muutos. On siirrytty hierakkisesta selväjakoisesta työstä verkostomaisempaan yhteistyöhön. Työtehtävien koordinaatio on siirtynyt enemmän itsenäiseen suunnitteluun, joka tapahtuu teknologian avulla. Voidaan puhua ”teknologian tukemasta verkostosta”. Hankkeessa on tutkittu meneillään sitä, mitä kohti toimintakonsepti on edelleen kehittymässä: työn ohjausta tehdään teknologian lisäksi tiedon avulla. Verkostot, joissa toimitaan, myös kasvavat ja niihin tulee aivan uusia toimijoita: pelkän puuhuoltoketjun lisäksi myös esimerkiksi tietotalot sekä raaka-aineen hyödyntäjät ovat tiivimmin mukana. Mihin tämä muutos vaikuttaa ja mitä siitä pitäisi ymmärtää? Lue lisää Arjan esityksestä tai ota hankkeen vetäjiin yhteyttä.
Olli Laitinen (Metsä Group) korosti muutoksen pysyvyyttä. Tekniikkaa saa rahalla, mutta ihmiset tekevät erot yritysten välillä. Tämän vuoksi pitää huomioida, että meillä on työntekijöitä, joiden osaaminen on ajan tasalla ja he ovat halukkaita oppimaan sekä ottavat itse vastuuta oppimisestaan. Myös esimiestyö muuttuu, kun johdammekin ihmisiä eikä välttämättä niitä prosesseja, joissa toimitaan. Yksi suuri muutos on yrittäjien roolin kasvu puuhuollon kentässä, kun yrittäjien ja heidän työntekijöidensä toimenkuva mielletään paremminkin palveluntarjoajaksi pelkän suorittajan sijaan. Näkökulma muuttuu: kone on tuotantolaitos, mutta kuski operaattori. Fokus koko puuhuoltoketjun toiminnassa on ihmisyyden ymmärtämisessä: Jokainen tarvitsee myös onnistumisen kokemuksia ja arvostuksen tunnetta.
Koko tilaisuuden ohjelma sekä saavavilla olleet esitykset löytyvät täältä.