Kuuntelin Petteri Järvisen ja Kati Järvisen mainioita esityksiä Metsähyvinvoinnin ajankohtaistapahtumassa 19.11.2015. Toinen puhui digitalisaatiosta ihmisen tukena ja toinen työn mielekkyydestä (esitykset tulevat myöhemmin kokonaisuudessaan tälle sivustolle katsottaviksi). Jäin miettimään molempien sanoja ja mitä ne meidän arjessamme tarkoittavat.
Petteri sanoi, että ”Ihminen ei voi kilpailla robotin kanssa muuttumalla yhä enemmän koneeksi vaan olemalla yhä enemmän ihminen”. Kati korosti sitä, että suhteemme työhön ja uskomuksemme työnteosta vaativat päivittämistä. On sallittua todella pitää työstään ja suuntautua oman kiinnostuksensa ja innostuksensa mukaan. On tärkeää tietää mitä itse haluaa kokonaisessa elämässä. Näitä asioita hyödyntämällä saadaan myös aikaan lisää tuottavuutta. Tulevaisuudessa tarvitsemme entistä enemmän näitä inhimillisiä ja ihmisen ainutlaatuisuuteen perustuvia taitoja: luovuutta, vuorovaikutusta, viestintää ja sosiaalisia taitoja. Entistä nopeammin muuttuvissa ympäristöissä myös kykymme sietää virheitä tarvitsee kunnon päivityksen.
Minun mielestäni nämä asiat kulminoituvat arkiluovuudessa. Siinä kaikessa nerokkuudessa, joka on meissä jokaisessa. Arkisessa kyvyssämme havaita mahdollisuuksia tehdä entistä paremmin. Lähes jokainen tunnistaa tämän kyvyn itsessään ja haluaa myös parantaa omaa tekemisen laatuaan ja löytää uusia, entistä järkevämpiä työtapoja (925 design tutkimus 2014).
Hyvin menee – siis tähän asti. Suurin osa meistä kertoo myös ajatuksensa eteenpäin, mutta sitten ideat häviävät… johonkin suureen tuntemattomaan. ”Hyvä idea, mutta” maahan, ”ei tullut oikealta prosessilta tai ihmiseltä” suohon, ”tuntuu vaivalloiselta” avaruuteen tai johonkin niistä lukemattomista paikoista, joihin uuden tie usein vie.
Mietin siis, mitä voisimme ihan heti harjoitella ja tehdä, jotta arkiluovuus saisi kukoistaa. Ensimmäinen askel on se, että aloitamme kukin itsestämme. Toisten toimintaa on mukavampi kehittää, mutta eniten valtaa meillä on omaan itseemme.
Toista askelta harjoittelimme jo ajankohtaistapahtumassa Ilkka Vanhapellon johdolla. Miten kuunnella ja havainnoida ”tyhjällä päällä” – niin, että laitamme omat mielipiteemme, intressimme ja asenteemme syrjään edes hetkeksi. Saamme uutta informaatiota maailmasta ja laajennamme näin niitä työkaluja, joilla arkiluovuuttamme toteutamme. Opimme toinen toisiltamme.
Kolmas askel on pieni kokeilun askel. Tehdä uudella tavalla. Se on ensin vaivalloista eikä suju rutiinilla. Onnistuminen ei ole taattu. Suosionosoitukset saattavat jäädä saamatta, mutta olemme yhtä kokemusta viisaampia. Tähän me tarvitsemme toinen toisemme tukea. Mitä minä voin tehdä, että työkaverini arkiluovuus voi kukoistaa?
Lisäisin tähän opeteltavien asioiden listaan myös rohkeuden, sekin on kyky jota voimme kehittää. Muistetaan, että pienistä muutoksista arjessa syntyy suuri muutos yhteisössä.
Kirjoittaja
Tuija Tähtinen
MMM, yritysvalmentaja
www.valmennuksenvire.fi
Katso
Kaikki tapahtuman esitykset löydät ajankohtaistapahtuman sivulta.
