Metsäpäivät järjestettiin Helsingissä 28.10.2021 ja Metsähyvinvoinnin lavalla puhujana oli neuvottelutaidon ja kehonkielen ammattilainen Sami Sallinen. Tässä tiivistetysti muutamia Samin ajatuksia sanattomasta viestinnästä:
Haastavat vuorovaikutustilanteet haastavat mukavuuttamme, ja koemme helposti vääryyttä ja loukatuksi tulemista. On tärkeää huomata, että voimme tehdä vuorovaikutustilanteista haastavia tahallamme tai helpottaa niiden haastavuutta. Sallisen mukaan voimme omalla käyttäytymisellä ja valmistautumisella ohjata paljon sitä, miten tilanne sujuu. Keinot ovat monesti yksinkertaisia: millaisen ympäristön ja ajankohdan valitsemme, minkälainen tilanne kummallakin osapuolella on ollut juuri ennen kohtaamista tai mikä on oma tunnetilamme.
Koska vaikeat vuorovaikutustilanteet vaikuttavat turvallisuudentunteeseemme, haastaa tilanne stressinsietokykyä. Tunteilla on silloin suuri merkitys. Jos on tunne, ettei voi hallita tilannetta, alkaa tehdä päätöksiä tunteella. Pyrimmekin pääsääntöisesti välttämään epämukavuuden tunnetta ja konflikteja. Mutta monissa työtilantessa pitää uskaltaa puhua vaikeista aiheista. Miten siis valmistautua?
Parhaat neuvottelutilanteet ovat sellaisia, joisa molemmat osapuolet kokevat voittavansa. On hyvä huomioida, että Sallisen mukaan ”se, joka valmistautuu paremmin, sen agendasta päädytään puhumaan”. Luottamuksen osoittaminen ja rakentaminen ovat hyvän vuorovaikutustilanteen perusedellytys. Luottamus on tunne siitä, että juuri tämän henkilön kanssa haluan olla tässä ja tehdä tätä.
Viestimme sanattomasti paljon. Usein ei ole merkitystä, mitä sanomme, vaan miten se sanotaan. Kun olemme tunnereaktion vallassa, tartumme erityisen helposti pieniin asioihin, joilla ei ole kokonaisuuden kannalta merkitystä.
Voiko toisen eleitä tulkita? Sanaton viestintä on aivojen alituinen sanoma siitä, mitä halusimme oikeasti sanoa. Meidän on mahdollista saada toisen reaktioista paljon enemmän irti kuin siitä, mitä sanat kertovat. Mutta jos lähtee tulkitsemaan toisen sanatonta viestintää, pitää olla hyvin varovainen. Esimerkiksi kädet puuskassa istuminen voi tarkoittaa vetäytymistä ja vastahakoisuutta, mutta yhtä hyvin voi olla, että toinen vain tapaa lepuuttaa käsiään puuskassa. Yksittäinen ele ei kerro vielä mitään, mutta voi antaa viitteen todellisesta ajattelusta.
Yksi tärkein ymmärrys onkin se, miten itse voi vaikuttaa vuorovaikutustilanteeseen. Eiväthän ajatukseni ja elekieleni ole ristiriidassa? Ala tarkkailla, minkälaisia signaaleja annat:
- Viestinkö luotettavuutta vai epävarmuutta?
- Olenko turhautuneen tai epäileväisen näköinen, vaikka haluaisinkin tehdä yhteistyötä?
- Onko äänenpaino sellainen, että se herättää luottamusta?
- Marssinko kiireisenä palaveriin ja vien kiireen ja huolet tunnetilani kautta muille? Miten se vaikuttaa palaverin sujumiseen?
