Murros ja muutos pyörittävät meitä. Osaanko? Osaammeko? Mitä minun pitäisi nähdä? Entä tehdä? Miten oppiminen siihen liittyy? Mistä kannattaisi aloittaa?
Haluan onnistua työssäni, muutoksesta ja murroksesta huolimatta – entä sinä? Millä pääsemme siihen? Mitä se vaatii minulta – ja sinulta? Ainakin yhden asian tunnistan. Vastuullisuus, positiivinen uteliaisuus ja kehittymishalu vie minua eteenpäin, kaikissa tilanteissa.
Onnistuminen muuttuvassa maailmassa on monimutkaisen yksinkertaistamista. Se on hereillä oloa, silmien auki pitämistä, huomion kiinnittämistä, tarttumista… Mutta mihin? Usein maailma näyttääkin hieman sumealta. On vaikeaa nähdä, mitä olisi tärkeää ja hyödyllistä tässä ja nyt. Vielä vaikeampaa on nähdä, mitä on tulossa ja millaista osaamista tai tekemistä se vaatii. Miten oppiminen tähän liittyy? Mitä se tarkoittaa meille?
Monimutkaisuuden lisääntyminen työssä haastaa meitä osaamisessa. Kukaan meistä ei pysty enää hallitsemaan ja päivittämään kaikkea tarvittavaa tietoa ja taitoa täysin yksin. Mukana on asiakkaita, suunnittelijoita, kuljetusta, tietotekniikkaa, tuotantoa, myyntiä, palveluita, toiminnanohjausta, viestintää… Tarvitsemme kuitenkin jatkuvasti yhteistä ymmärrystä siitä, miten kokonaisuus toimii. Tarvitsen myös jatkuvasti ymmärrystä siitä, mitä juuri minun tarvitsee tietää, osata ja oppia, jotta kokonaisuus voi olla toimiva. Tarvitsemme jatkuvasti kykyä uudistua ja löytää entistä parempia ja selkeämpiä tapoja toimia.
Vastuullisuus, positiivinen uteliaisuus ja kehittymishalu auttavat minua. Vastuullisuus auttaa minua tarttumaan haasteisiin ja arvioimaan omaa osaamistani, oma-aloitteisesti. Kukaan muu ei voi nähdä juuri minun tarpeitani. Se antaa minulle rohkeutta pyytää palautetta muilta ja yhdessä miettiä oppimistarpeitamme. Vastuullisuus kertoo minulle, että voin itse vaikuttaa pärjäämiseemme. Se saa minut huolehtimaan omasta osastani ja auttamaan osaltani työporukkaamme ja asiakkaitamme. Miten herätän itsessäni vastuullisuutta?
Mihin sitten positiivista uteliaisuutta tarvitaan? Ja miksi juuri uteliaisuutta? Sumuisessa maailmassa asiat ja osaamisen tarpeet eivät ole itsestään selviä. Positiivinen uteliaisuus kutsuu meitä uusien, kiehtovienkin asioiden äärelle, löytämään. Ilman positiivista uteliaisuutta toistamme samaa vanhaa kaavaa päivästä toiseen, näkemättä mitään uutta tai tarttumatta mihinkään hiukan erilaiseen. Samalla aika ajaa ohitsemme ja osaamisemme vanhenee käsiin, emme edes huomaa sitä.
Positiivinen uteliaisuus kääntää aivomme oppivaan ja uutta vastaanottavaan tilaan. Se kutsuu yhteiselle löytöretkelle, minut ja oman työporukkani, ketä muita? Uusiutumiseen, toimintaan verkostoissa ja uusien työkalujen käyttöönottoon tarvitaan innostusta ja mahdollisuuksien huomaamista. Positiivinen uteliaisuus vie meitä oman tekemisen tapani ja yhteisen toiminnan onnistumiseen ja innostavaan uuden oppimiseen. Mikä saa minut positiivisesti uteliaaksi? Milloin sytyn? Miten voisin lisätä sitä?
Kehittymishalu kulkee vastuullisuuden ja positiivisen uteliaisuuden rinnalla. Se antaa minulle ja meille voimaa ylittää esteet, etsiä uusia polkuja, auttaa kaveria, avata silmät huomaamaan ja innostua eteen aukeavista mahdollisuuksista. Kehittymishalu on jämähtämisen vastakohta. Se ei ole ryntäilyä kaiken uuden perässä. Se on vastuullista itsestä ja työporukasta huolehtimista ja aktiivista muutoksen ja siitä kumpuavien tarpeiden seuraamista ja tarttumista niihin. Se on yhdessä etsimistä ja yhteistä oppimista, sillä muutoksen, tiedon ja tekniikan tulvan maailmassa kukaan ei pysty hahmottamaan kaikkea yksin. Mikä herättää minussa kehittymisen halua? Entä meissä? Mitä palkitsevaa häämöttää sumuisessa maailmassa?
Yhteinen oppiminen tukee kehittymisen halua, ja kehittymisen halu tukee yhteistä oppimista. Yhteinen oppiminen on elinehto muutoksessa pärjäämiselle, sitä tehdään arjessa. Pysähdymme miettimään pareittain tai isommalla porukalla eteen tulleita asioita, jaamme toisillemme tietoa, opimme toisiltamme, pyydämme apua ja neuvoa, tarjoamme apua toisillemme, opetamme osaamistamme kaverille, kerromme kahvipöydässä kuulumisten seassa mielenkiintoisista asioista, joihin olemme törmänneet, arvioimme ja pohdimme yhdessä onnistumistamme ja kehittymistarpeitamme… Ennenkaikkea tietoisesti ja rohkeasti arvioimme yhdessä tekemistämme, ratkaisuhakuisesti ja kehittävästi, ongelmissa uimiseen sortumatta.
Yhteinen oppiminen on ajattelutapa, jonka voi oppia. Se vie meitä eteenpäin, tukenaan vastuullisuus, positiivinen uteliaisuus ja kehittymishalu. Houkuttelen sinua yhdessä työporukkasi kanssa löytöretkelle, kiehtovan, sumuisen uuden äärelle!
Kirjoittaja
Marja Viluksela
Organisaatiovalmentaja, ennakoija, FM
Ajatuspari
marja()ajatuspari.fi
050 5294 294
Klikkaa muihin kirjoituksiin joihin tämä blogi liittyy:
