Miksi minun kannattaa oppia olemaan myös me?

Väitetään, että olemme yhdessä enemmän, mutta mitä? Eikö olisi vaan helpompaa, jos asiat tehdään niin kuin pomo tai ryhmän vahvin persoona sanoo? Säästetään aikaa ja vaivaa. Demokratia on niin hemmetin työlästä ja hidasta. Tuloksetkin nykymaailman valossa ihan mitä sattuu.

On kuitenkin osoitettu, että ryhmän älykkyys ratkaisee tuloksen, kun käsitellään monimutkaisia ongelmia.  Kilpailu taas rapauttaa yksilön suoritusta, kun kyse on älyä ja ongelmanratkaisua vaativasta tehtävästä. Onko meillä vielä muita tehtäviä?

Ryhmän älykkyys ratkaisee.

 

Mitä se ryhmän äly sitten on, jollei kompromisseja ja äänestyksiä? Mitä meidän kannattaa osata, jotta olemme yhdessä älykkäitä? James Surowiecki väittää kirjassa ”Joukkojen viisaus. Miksi monet ovat viisaampia kuin harvat”, että parhaat kollektiiviset ratkaisut pohjautuvat erimielisyyksille ja kiistelylle eivätkä suinkaan konsensukselle ja kompromisseille.

Paras keino viisaaseen ratkaisuun on sellainen, että ryhmän jokainen jäsen ajattelee ja ilmaisee mahdollisimman itsenäisesti. Siis jotenkin niin, että ensin on oltava riittävästi minä, jotta pystyy liittymään mielekkäästi ratkaisua hakevaan ryhmään.

Ensin on oltava riittävästi minä, jotta pystyy liittymään mielekkäästi ratkaisua hakevaan ryhmään.

 

Mielekkäässä liittymisessä ja yhteisessä työssä taas keskeistä on vuorovaikutus. Siis vaikuttua vuorotellen. Osaammeko vaikuttua ja rakentaa eteenpäin tämän vaikuttumisen pohjalta?

Harvoin tulee ajatelleeksi, että pääosa siitä hyvästä, mistä saamme elämässä nauttia, on seurausta toisten tekemästä työstä. Kuka tarvitsee meidän työmme tulosta? Teenkö minä työtä vain itselleni vai teenkö laajemminkin hyvää? Kunnioitanko siis toisten tekemää työtä ja näenkö oman pienen, mutta merkittävän osuuteni yhteisessä rakentumisessa?

Kunnioitanko siis toisten tekemää työtä ja näenkö oman pienen, mutta merkittävän osuuteni yhteisessä rakentumisessa?

 

Näistä on hyötyä, kun haluamme opetella olemaan enemmän me:
  • Positiivinen uteliaisuus toista ihmistä ja toisenlaista ajatusta kohtaan.
  • Vuorovaikutukseen antautuminen ja vuorovaikutuksen välineiden haltuun otto.
  • Oppiminen aktiivisesti siitä miten ja mitä toinen tekee.
  • Oman osaamisen ja ajattelun jakaminen.
  • Vastuun ottaminen omasta roolista yhteisessä tekemisessä.
POHDINTATEHTÄVÄ

Mikä olisi sinulle helppo tapa hyödyntää ryhmän älyä oman työsi vuorovaikutussuhteissa?

Kirjavinkki

Mainio kirja tästä teemasta on Heikki Peltolan ”YHTENÄ kun minästä kasvaa me”.

tuija_tahtinen_500_2Kirjoittaja

Tuija Tähtinen
MMM, yritysvalmentaja
Valmennuksen Vire Oy

www.valmennuksenvire.fi

 

 

 

 

Klikkaa muihin Silmu-kirjoituksiin joihin tämä blogi liittyy:

Innostumme Otan vastuun Opin ja opastan