Käsite ”metsämieshenki” on tuttu ainakin hiukan iäkkäämmille metsäammattilaisille oman kokemuksen kautta. Siihen sisältyi merkityksellisyyden kokeminen työstä Suomen talouden peruspilarina ja suurta ammattiylpeyttä kyvystä hoitaa arvokasta kansallisomaisuuttamme, metsää. Asioita katsottiin yli henkilökohtaisen edun, ohjaahan tähän jo metsien pitkä kiertoaika. Työtä tehtiin, ja tehdään luonnostaan myös tuleville sukupolville.
Perinteinen metsämieshenki sisältää lukuisia tavoiteltavia piirteitä yksilön toteutuneessa arkitoiminnassa: yhteisöllisyys, vastuuntunto, tehokkuus, ahkeruus, rehellisyys, reiluus… Kohtuullisuus ja suvaitsevaisuus metsäalan ulkopuolisia näkemyksiä kohtaan ei ollut aina vahvimmillaan. Tiivis metsämieskunta taisi olla ajoittain valtakulttuurista merkittävästikin poikkeava alakulttuuri. Järkähtämätön velvollisuudentuntoisuus on ollut toiminnan vankka kivijalka.
Perinteeseemme nojaava kohtuullisuudella höystetty, käytännöllisen järjen ohjaama velvollisuuden tunto on oivallinen lähtökohta tämän päivän työntekomme arvopohjaksi. Kestävän kehityksen mukainen toiminta takaa toiminnan eettisyyden, jolloin yllä luetellut piirteet ovat yhteisön tavoitteiden toteutumista edistäviä hyveitä.
Antti Kylliäisen mukaan arvot ja hyveet ovat läheistä sukua toisilleen.
”Arvot ovat niitä asioita, joita pidämme arvokkaina ja joiden toivomme ohjaavan toimintaamme. Hyveet ovat kasvatuksen ja oppimisen kautta yksilön tai yhteisön ominaisuuksiksi muuttuneita eettisesti kestäviä arvoja.”
Hyveet toimivat, kun kaikki kantavat yhdessä vastuun niiden toimivuudesta. Siksi niillä on konkreettinen vaikutus koko organisaation toimintaan.
”Säännöt auttavat varmistamaan, että yhteisössä tapahtuu oikeita asioita ja väärät jäävät tapahtumatta.”
Oikeudenmukaiset säännöt täyttävät tehtävänsä.
Arvot osoittavat meille tavoitteen, hyveiksi ne voivat kypsyä toteutuessaan yksilötasolla arjessa. Hyveiden käsittely ratkaisee kolme arvojen ongelmaa, jotka, ovat:
- Arvojen ja todellisuuden välinen kuilu
- Arvojen itsestäänselvyys
- Pelkkä arvojen määrittely ei takaa toiminnan eettisyyttä.
Hyve oli käsitteenä ja sanana käytössä vielä 1960-luvulla. Sen jälkeen se hiipui unholaan vuosikymmeniksi osana yhteiskunnallista ja työelämänkin kehitystä. Yritysetiikka ja arvojen määrittelyn kultakausi 1990-luvulla vastasivat osaltaan syntyneeseen tyhjiöön. Tuloksena syntyneet hyvät tavoitteet kuitenkin todellistuvat vasta, kun ne konkretisoituvat todellisena toimintana yksilötasolla, hyveinä.
Kylliäisen mukaan arvot määrittävät meille tavoitteen mihin pyrkiä. Tavoite ei ole vielä totta eikä välttämättä tarvitse todellistuakaan, kunhan siihen pyritään aidosti. Arvo muuttuu hyveeksi, kun se on todellista käyttäytymistä organisaatiossa.
”Siirtyminen arvojen kanssa askartelusta hyveiden vaalimiseen merkitsee kuitenkin – vain hieman kärjistäen – samaa kuin hurskaan ja hyvää tarkoittavan valheen vaihtaminen totuuteen.”
Hyveet juontavat juurensa Aristoteleen etiikasta. Vaikka määrittelyllä on ikää yli 2 400 vuotta on se edelleen aukottomasti ajankohtainen ja osuva. Perusmäärittelyssä hyveitä ovat kohtuullisuus, rohkeus, oikeudenmukaisuus ja viisaus. Kirjassaan Kylliäinen jakaa työelämässä tarvittavat hyveet neljään ryhmään: johtamisen hyveet, yhteisölliset hyveet, yksilölliset hyveet ja ammatilliset hyveet. Työhön liittyviä hyveitä hän on listannut tähän mennessä 153.
Hyve on sopiva määrä jotain kriteerin täyttävää ominaisuutta – ei liian paljon eikä liian vähän. Viisaus on ainut hyve, joka voi lisääntyä. Esimerkiksi uhkarohkea on liian rohkea ja pelkurilla ei ole rohkeutta riittävästi. Ominaisuutta käytetään sopiva määrä kulloisessakin tilanteessa hyvään tilannetajuun ja itsetuntemukseen perustuen. Hyveellisyyden oppiminen on siis jatkuvaa ja perusta luodaan jo lapsuusiässä.
Vastuullinen toiminta päämääränä on meille kaikille itsestäänselvyys, hyväksyttävä. Ja sen mukaisesti me metsäalalla vaistonvaraisesti olemme aina toimineet, ja toimimme edelleenkin. Sosiaalisen kestävyyden nimissä henkilöstön hyvinvoinnista, ihmisten, meidän itse kunkin hyvästä elämästä, hyvästä työelämästä halutaan huolehtia. Vastuu on meillä kaikilla – asiaa ei voi ulkoistaa johdolle saatikka tukipalveluille tai etenkään ulkopuolisille konsulteille. Huolehditaan yhdessä, että työntekomme arvopohja on kestävällä pohjalla.
Tehdään hyveistämme näkyviä ja sanoitetaan ne. Nautitaan metsäalan kestävästä arvopohjasta ja varmistetaan hyvä työelämä yhteisöissämme, itsellemmekin. Kaiken voi pelkistää siihen, että pidetään työpaikoilla kiinni hyvistä käytöstavoista, itse kukin ja joka päivä!
Kirjoittaja
Arto Kariniemi
erikoistutkija
Metsäteho Oy
Lähteet
Kylliäinen, A. Paksunahkaisuudesta suurisieluisuuteen (saatavana sähköisenä)
Hyveet työelämässä – mitä ja miksi? Alustus Metsäalan Johtamisakatemian aamiaistilaisuudessa 10.1.2017
www.hyveettyossa.fi
Klikkaa muihin Silmu-kirjoituksiin joihin tämä blogi liittyy:
