Sain vastata lehtihaastattelussa kysymyksiin hyvästä johtajuudesta. Mukana oli yllättäviäkin kysymyksiä, joihin jouduin vastaamaan käytännössä heti. Ehkä sitä haastattelussa haettiinkin, siis selkäydinreaktioita.

Omat ajatukseni johtajuudesta ovat syntyneet käytännön kautta. Tietenkin olen osallistunut lukuisiin erilaisiin johtajuutta käsitteleviin tilaisuuksiin, mutta en voi sanoa, että olisin jonkin tietyn johtajuusfilosofian kannattaja. Ehkä viisasta onkin oppia käytännöstä ja samalla poimia parhaimmat palat erilaisista johtajuusfilosofioista.

Kysymykseen, minkälainen on hyvä johtaja, tulee ensimmäisenä mieleen tahto ja halu kohdata ihmisiä, katsoa heitä silmiin, kuunnella heitä ja keskustella asioista. Tärkeintä on keskustelu, niin myönteisistä kuin kielteisistäkin asioista. Yleensä asioiden viivyttäminen syö voimia ja lisää jännitteitä kaikilla osapuolilla.

Johtaja on tekemisen, hyvän ilmapiirin tekijä. Johtajan velvollisuus on puuttua käyttäytymiseen, joka synnyttää huonon työilmapiirin. Yhden kielteisen viestin korjaamiseen tarvitaan usein lukemattoman monta hyvää viestiä. Työyhteisössäkin purkaminen saattaa viedä lyhyen ajan, kun taas uuden, hyvän rakentaminen vie paljonkin aikaa. Vielä enemmän aikaa kuluu, jos puretaan uutta, hyvin rakennettua, samalla kun yritetään rakentaa jotain muuta tilalle.

Hyvää johtamista on, että henkilöstöä ei rasiteta turhalla raportointibyrokratialla. Pikkutarkka seuranta ja raportointivelvollisuus ei innosta ihmisiä. Se on huono viesti johtajalta ja antaa helposti kuvan luottamuksen puutteesta. Hyvän johtajan tärkein mietinnän paikka on silloin, kun suunnitellaan seuraavaa vuotta ja tulevaisuutta. Jos valtatie on kaikkien tiedossa, on helpompi pitää matkan varrella taukoja, pienet poikkeamat yleensä piristävät.

Olen sitä mieltä, että järjestöjohtamisessa on samat perussäännöt kuin yhtiössäkin. Johtajalla on vastuu siitä, että talous on kunnossa ja toiminta on sellaista, että firma pysyy pystyssä ja kehittyy huomista ajatellen. Ajatusten on oltava aina tulevaisuudessa ja taloudessa. Firman epävarma tulevaisuus syö henkilöstön henkistä pääomaa. Hyvästä tulevaisuudesta huolehtiminen on esimerkki johtajan työhyvinvointityöstä.

Säännöt ja yhtiöjärjestykset määräävät järjestöjen ja yrityksien toimintamuotojen perustan, mutta paljon on johdosta kiinni, miten jokapäiväisessä työssä käytännöt muodostetaan. Monella saattaa olla kuva, että järjestöissä osallistuu asioiden päätöksentekoon enemmän ihmisiä kuin yrityksissä. Olen tästä eri mieltä. Olen huomannut, että on sekä yhtiöitä, että järjestöjä, joissa johtajalla on suuri toimeenpanovalta. Samalla on myös yhtiöitä, toki järjestöjäkin, joissa päätöksenteko operatiivisissa asioissa vaatii juoksemista eri ihmisten kautta väsymykseen asti. Johtamiseen kuuluu tärkeänä osana selkeät pelisäännöt. Jos johtaja ja hallinto molemmat tiedostavat tämän tasapainon, syntyy positiivista ja tehokasta johtamista, sekä yhdistyksissä, että yrityksissä.

Hyvän johtamisen filosofia on moniulotteinen. Mielestäni on kuitenkin olemassa yksi kantava ajatus hyvän johtamisen saralla. Kutsutaan sitä vaikkapa positiiviseksi johtamiseksi. Kaikissa asioissa löytyy eteenpäin vievä polku, joka kiertää sen kuuluisan harmaan kiven. Työhyvinvointiin panostaminen on kannattavaa, ja tulosta syntyy positiivisen johtamisen ilmapiirissä. Myös järjestössä jäsenpalvelu onnistuu aina parhaiten, kun ilmapiiri työyhteisössä on kunnossa ja ihmiset voivat hyvin.

Håkan Nystrand
puheenjohtaja
METO – Metsäalan Asiantuntijat ry
LUVA – Luonnonvarat ry  

Nystrand osallistui Johtamisakatemian kurssille 2.