Ihmisen muisti negatiivisista sanoista ja palautteesta on uskomattoman pitkä. Muistan itse nuoruuden työkokemuksista tilanteen, jossa esimies huumorin varjolla kommentoi toisen työntekijän osaamista ikävästi. Sanat ja lauseet syöpyivät mieleen ja jälkeenpäin ajateltuna, mielikuvani työyhteisön ilmapiiristäkin värittyi jollain tavoin tuon tilanteen kautta.

Meillä on taipumus kiinnittää huomio negatiiviseen ja uhkaavaan, koska ihmislajin säilyminen on vaatinut kykyä puolustautua henkeä uhkaavia tekijöitä vastaan. Nykymaailmassa uhkaa viestittävät negatiiviset sanat. On kuitenkin tuottavampaa herätellä aivot ajattelemaan uusia mahdollisuuksia. Nykyinen työ ja elämä ei länsimaissa enää vaadi liskoaivojen käyttöä työn toimivuuden ja yhteistyön rakentamisessa. Päinvastoin, negatiivisuuteen keskittyminen uhkaa hyvää toimintaa kaikilla elämän osa-alueilla.

Tutkimuksissa on todettu, että negatiivisten sanojen käyttö vaikuttaa aivojen etulohkon toimintaan lisäämällä voimakkaasti stressihormonien tuotantoa. Tämä taas heikentää kykyämme tehdä loogisia, rationaalisia päätöksiä ilman reaktiivisuutta. Vuosituhansien tottumuksen takia negatiivisuus on positiivisuutta helpommin syntyvä kierre, josta irrottautuminen edellyttää tiedostamista.

Positiivisen psykologian ”kantaäiti”, Barbara Fredrickson, on todennut tutkimuksissaan, että mielemme tarvitsee vähintään viisinkertaisen määrän positiivisia lauseita verrattuna negatiivisiin, jotta saamme kommunikointimme ja ihmissuhteemme työssä ja vapaa-ajalla todella toimimaan. Toisaalta on näyttöä siitä, että mikäli pyrimme tietoisesti toistamaan ja tekemään positiivisen hakemisesta tavan, vaikutamme aivojemme motivaatiokeskuksiin ja saamme sen kautta aikaan paljon tuottavaa toimintaa ja joustavuutta.

Kun nämä tutkitut asiat siirretään työn arkeen ja palautteen antoon, on mahdollisuus luoda tuloksellista innostusta – tai murentaa hyvää ja toimivaa. Positiivista polkua on tärkeä lähteä rakentamaan itsestä, toimia omien onnistumisten salapoliisina, joka huomaa kaikki ne tilanteet, joissa saamme aikaan hyvää, saavutuksia, iloa ja onnistumisen tunnetta. Positiivisuuden salapoliisin työnä on myös nähdä, mikä työssä ja elämässä on jo nyt hyvin eli auttaa tuntemaan kiitollisuutta päivittäisessä elämässä.

Kun opimme kannustamaan itseämme ja näkemään kiitollisuuden aiheita ympärillä, hyvän näkeminen on helpompi siirtää myös muihin ihmisiin. Ja niin kuin missä tahansa oppimisessa, harjoittelu tekee tässäkin mestarin ja arjen keskellä tehdään todellinen muutostyö.

Positiivisen huomaamisen lisäksi kannattaa olla tarkkana myös arkisessa kielenkäytössä, jota viljelee työympäristössä. Käytätkö myönteisiä ilmaisuja ja selkeitä sanoja puhuessasi kollegoille? Varmistatko, että et piilota huumoriin tai sarkasmiin negatiivista ajattelua? Annatko kriittisenkin palautteen hyvällä ja eteenpäin kannustavalla tavalla? Eli luotko uutta ja joustavaa positiivista polkua oman mielesi lisäksi työyhteisöösi ja yhteistyöverkostoihisi.

Positiivisuuden vaikutusta on onneksi jo tutkittu paljon. Sen vaikutukset tiedetään ja tunnetaan jo hyvin. Mutta loppujen lopuksi kyse on hyvin yksinkertaisesta asiasta, säännöllisestä hyvän huomaamisesta ja myönteisten sanojen käyttämisestä. Niiden avulla meistä jokainen voi luoda työelämässäkin ihmeitä. Vaikka heti.

Lukuvinkki

Mielenkiintoista luettavaa aiheesta tarjoavat Pauli Aalto-Setälä ja Mikael Saarinen kirjassaan Innostus – myötämanipuloinnin aakkoset

Kirjoittaja

Tuija Tähtinen
MMM, yritysvalmentaja
www.valmennuksenvire.fi

Klikkaa muihin Silmu-kirjoituksiin, joihin tämä blogi liittyy: